maanantai 9. lokakuuta 2017

TAEMMALLA HYIJÄRVELLÄ

Eli täysin tavallinen metsästyspäivän jälkeinen ilta

Pinnanmaan maakunnassa, Uuden Hyisianan äärimmäisessä perukassa sijaitsevan luonnonkauniin ja rauhallisen Taemman Hyijärven rannalla sijaitsi muuan mökki. Sellainen yksinkertainen vähän yli parinkymmenen neliön lautamökki. Mökki oltiin rakennettu joskus 1970-luvulla ja jota nykyisin pidettäisiin vanhanaikaisena hukkapätkänä koska sellainen ei kiinnosta nuorempaa sukupolvea. Ainakin mediassa esiintyvät ns. asiantuntijat olivat sanoneet niin. Mökissä ei ollut suurempia mukavuuksia. Sähköt sentään, pari sähköpatteria jotka pitivät peruslämmön, mikroaaltouuni ja kaksipisteinen liesi pienellä uunilla sekä kahvinkeitin. Plus tietysti takka. Mökistä pätkän matkaa rantaan päin oli pieni sauna. Täysin sähkötön ja sellainen jota saattoi sanoa kahden ja puolen perseen saunaksi. Mökin pihalla alkoi kuulua kaukaisuudesta moottorin ääntä. Jaa, sieltähän tulivat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka ajoivat punaisella Nissanin pick-upilla mökin pihaan. Nämä karaistuneet erämiehet ts. keski-ikäiset mahakkaat äijänvässykät eivät olleet kiinnostuneet ns. asiantuntijoitten mielipiteistä ja heistä mökki oli vallan viihtyisä. Heillä kun meni hitaasti mutta aina varman päälle.

Miehet näyttivät tulevan metsältä, hyväntuulisina vaikka laukaustakaan ei ollut ammuttu. Piruakos sitä tyhjää taivasta tulittamaan kun ei elukan elukkaa ollut näkynyt? Mukavahan siellä metsässä oli silti hissukseen tepastella ja välillä istua tulilla. Miehet siirsivät autosta reput ja asepussit mökin kuistille. Lötjönen kävi pistämässä kahvinkeittimen pulputtamaan ja miehet jakaantuivat eri tehtäviin. Ykä läksi hakemaan saunapuita liiteristä. Takkapuita oli kuistilla jo valmiina edelliseltä päivältä. Liiterissä oli irroiteltuna reilusti kuivaa tuohta sekä muutama tervaspölkky josta Ykä pilkkoi syttypuut. Jos ei noilla syty, niin ei sitten millään.

Lötjönen alkoi puolestaan kantaa järvestä ämpäreillä vettä saunalle. Ensimmäisenä hän täytti kiukaassa kiinni olevan kuumavesisäiliön. Pitihän sitä pesuvettä sentään saada eikä kiuasta parannut lämmittää jos säiliö oli tyhjä. Sen jälkeen hän täytti saunassa olevan saavin ja vielä erillisen ämpärin löylyvedeksi. Samaan aikaan Ykä oli tuonut puut saunalle, viritteli tulen ja pienen saunan savupiippu alkoi röyhtäillä ilmoille tyytyväistä savua. Niin vanhoilla mökeillä kuin saunoillakin oli sielu ja ne tiesivät mitä varten ne olivat olemassa. Ne tiesivät olevansa ihmisen suoja sekä lepopaikka ja kun paikalla oli ihmisiä, ne hyrisivät tyytyväisinä. Ykä latoi pesän täyteen, miehet marssivat mökille, ottivat kupilliset valunutta kahvia, väsäsivät sen lisäksi ruisleipää jonka päällä oli paikallista hyimariinia sekä Lälläveden Läski & Leivonnaisen valkoisen heterometsästäjän jahtileikettä ja siirtyivät eväittensä kanssa mökin kuistille aseitten huoltotoimiin.

Huoltotoimet eivät olleet sinänsä niin välttämättömiä sillä eiväthän miehet olleet tyhjässä metsässä ampuneet laukaustakaan mutta olihan aseisiin kertynyt kumminkin kosteutta ja aseitten huoltoräpläys oli mukavan terapeuttista toimintaa terapiaa tarpeettomille miehille. Joku hame päällä kulkeva viiksekäs miestaijotainsinnepäin, joka sai valtamediassa varsinaiseen substanssiinsa nähden ylimitoitettua julkisuutta olisi varmaankin tulkinnut asian niin, että nuo kaksi vaarallisen heteroa metsästäjää olivat aivan sillä kynnyksellä että heissä puhkeaisi breivikiläinen tuhoamissyndrooma joten heillä ei olisi elämisen oikeutta ollenkaan mutta kyseinen häiskä asusteli kaukana Helsingissä ja Pinnanmaalla puolestaan ei hipit hillu eikä anarkistit askartele.

Jaahah… pyssyt sisälle ja miehet saunaan. Miehille jo tuttu sauna lämpesi valmiiksi kahdella pesällisellä joten Ykä ja Lötjönen siirtyivät löylyihin. Samalla kiukaan päälle vietiin kiuaspussi jossa olisi illan eväs. Jossain sentään myytiin vielä kiuaspusseja jotka saattoi varsinaisesti laittaa kiukaalle. Mikä helvetin kiuaspussi se semmonen on jossa lukee asiakseen, että ei saa laittaa kiukaalle? Onko olemassa myös töpseleitä joita ei saa laittaa pistorasiaan, häh?

Lötjönen heitteli kiukaalle tsössiä hissukseen. Eihän kyseessä mikään löylykilpailu ollut. Sauna on nautintoa, ei urheilua. Kiukaalla oleva kiuaspussi kihisi mukavasti tuoden hyvää tuoksua. Oman tuoksulisänsä toi kauhaan löylyveden sekaan laitettu ja kiukaalle heitetty loraus Tsuhnan Kostoa. Kaljaahan ei pidä heittää kiukaalle paljaaltaan, se haisee silloin kitkerältä. Miehet hikoilivat ja puhuivat niitä kiellettyjä asioita joita niin monet suomalaiset miehet saunassa puhuvat. Vihapuhettahan se oli pääosin, Huhtenov/Taponov-asteikolla (asteikko 1 – 10) määriteltynä noin 10,58. Mutta näissä keskusteluissa oli mukana aina myös tietty filosofinen piirre. Niin kuin joskus aikaisemmin se, että oppiiko mukula sanomaan itse ”poppa” vai opettaako aikuiset sen? Kuka sanoi ensimmäisen kerran ”poppa”.

Tällä kertaa saunomisen filosofisena antina oli se huikea fyysinen suoritus josta laulettiin Rauli Badding Somerjoen kappalessa ”Paratiisi”. Siinähän laulettiin että ”Warret yhteen kiedottiin, hiekka tarttui varpaisiin, meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin”. Se pisti Ykän ja Lötjösen miettimään. Millä helvetin voimalla kaksi Wartburgia on onnistuttu vääntämään rullalle keskenään? Paljonko newtonmetrejä vai mitä perkeleitä ne nyt olikaan moiseen suoritukseen vaadittiin? Tekikö suorituksen vain mies ja nainen? Niitten täytyi olla itäsaksalaisia doupattuja urheilijoita. Ja miten se käytännössä tehtiin? Pantiinko pari Warrea ristikkäin päällekkäin ja alettiin sitten vääntämään? Miehet totesivat että asiasta tarkempien johtopäätösten tekeminen vaatisi vielä huomattavan määrän lisäinformaatiota ja palasivat sen jälkeen tuttuun ja turvalliseen vihapuheeseen jonka sisällön mahdollisesti kuullessaan eräät Huhtenov ja Taponov olisivat vaatineet välittömästi kuuntelulaitteitten asentamista kaikkiin suomalaisiin saunoihin. Varsinkin sellaisiin, jotka sijaitsisivat metsästysalueitten välittömässä läheisyydessä.

Muutamien löylyjen jälkeen oli tietysti tauon paikka. Tuossa pienessä saunassa oli hyvin pieni pukuhuone ja sitten pieni mukava kuisti johon miehet siirtyivät pyyhe ympärillään ruumis höyryten, aukaisivat kylmät Tsuhnan Kostot ja panivat palamaan Voimasavuke Bostonit. Kuistille lennähti harakka joka tuumaili miehille:

- No, mitäs jäbät?

- Mitäs tässä sen kummempaa. Mettäreissulla ollaan. Ja vähän päivän päätteeksi löylytellään. Mitäs harakka itte puuhailet?

- No… näitä harakkojen bisneksiähän minä tässä väkertelen. Kovaa työtä se on, ei siitä mihinkään pääse. Täytyy sanoa, että on teillä ihmisillä helpompaa. Teillä kun on ne työajat, ammattiliitot, työttömyyskorvaukset ja sosiaaliturvat. Me taas joudutaan painamaan hommia kelloon katsomatta niin kauan kunnes tuoni korjaa. Ja harvapa meistä vanhuuttaan kuolee. Eikä meillä ole noita saunojakaan niin kuin teillä.

- Tuo on kyllä totta ja harakoitten ammattiliiton järjestäytymistaso on kyllä ikävän alhainen, ettei suorastaan olematon. Ja harakkojen lakkoaseen teho on myös melko onneton. Mistäs harakat lakkoilisivat? Syömisestä? Mutta kyllähän me se sauna sulle sentään tarjotaan. Tule meidän mukaan löylyihin jos haluat.

- Jaa… emmä tiä. Siellä on kumminkin aika kuuma enkä tiedä, kuinka se vaikuttaa tähän mun höyhenpeitteeseen. Ja tarttee lähteä hommiin muutenkin. Som´moro!

- No ei muuta kuin mahdollisimman suurta lyckaa niihin harakan afääreihin. Toivottavasti on onni myötä ja löytyy paljon helppoa evästä.

Harakka lennähti omille asioilleen, miehet menivät takaisin saunaan löylyttelemään ja jatkamaan rauhallisia vihapuheitaan jotka kohosivat Huhtenov/Taponov-asteikolla jo lukemaan 11,44. Parien löylyjen ja taukojen jälkeen oli pesun aika. Ykä otti neljä tyhjää muovivatia, lörötti kiukaan säiliöstä niihin kuumaa vettä, täytti saavista kuumavesisäiliön uudestaan täyteen ja lisäili sitten hissukseen kauhalla saavista vateihin kylmää vettä kunnes vesi oli sopivan lämpöistä. Puoliksi tyhjentyneelle löylyvesiämpärille hän teki samoin. Eihän se pesu suihkua sinänsä vastannut mutta saattoi siinä munat ja kainalot sentään pestä ja päänsä huuhdella. Pesun jälkeen itseään kuivaava Lötjönen totesi:

- Tiedäkkös, Ykä mitä.

- Tiedänhän minä. Tosin kovin vähän. Yksinkertainen kun olen. Ja viha-ajattelija vielä kaiken lisäksi. Valistas tyhmempää.

- Tää on muuten tää vatipesu tuolle nuoremmalle sukupolvelle varmaankin aika vierasta. Etten sanoisi täysin tuntematonta.

- Jaa… piru vie, taidat olla oikeassa. Suihkuton kämppä on niille vissiin ihan scifiä. Me molemmathan ehdittiin viettää sentään ne elämämme ensimmäiset vuodet niin että oli sauna, muuripata ja sitten vativesillä pestiin. Tai no, vanhemmathan meidät silloin pesi. Ei siitä niin kauankaan aikaa ole. Loppujen lopuksi. Yleensäkin ne meidän lapsuus- ja nuoruusvuodet taitaa olla nykyisille parikymppisille pelkkää Rintamäkeläisten introa. Vaan tulihan ne munat huljuteltua puhtaaksi tuolla vatimenetelmälläkin. Annakkos mulle sen rukkasen siitä penkiltä?

Ykä nosti kiukaalla olevan pussin löylykauhaan ja kantoi sen kuistille. Sitten miehet kulkivat pyyhe ympärillään ja tuoksuva einespaketti mukanaan mökille. Ykä aukoi pakettia ja Lötjönen sytytti samalla takkaan tulen. Hän oli laitellut puut valmiiksi jo ennen saunaa. Miehet olivat olleet muutaman päivän lihapiirakkaeväällä joten nyt oli aika nauttia laajempiulotteisen gastronomian huipputuotteita. Toisin sanoen kiuaspussissa oli Lälläveden Läski & Leivonnaisen vanhan ajan lenkki ja sen lisäksi paketti saman firman epäilyttävän asenteen pekonia. Mausteena oli paikallisen yrittäjän Uuno Mylviön valmistamaa perkeleen kovien miesten sinappia. Ruokajuomaksi nautittiin rehellistä piimää ja särpimeksi mainiota Ylhäisten näkkileipää joka oli leipänä varmaankin lähimpänä sitä vanhaa vanikkaa. Ateria oltiin luonnollisesti hankittu Lähikauppa Höö-Market Rauno Rumppanbulista.

Samalla mökin ovi aukesi ja sisään astui eräs tv:stä tuttu julkkiskokki joka alkoi rääkyä että miesten ateria on vastenmielinen, vanhanaikainen kasvikseton kaloripommi ja ravitsemuksellisesti aivan täyttä paskaa josta kirjoittaminenkin pitäisi lailla kieltää. Ykä ja Lötjönen rauhallisina miehinä nousivat rauhallisesti penkiltä, löivät julkkiskokin rauhallisesti köysiin, laittoivat hänelle rauhallisesti suukapulan ja ripustivat rauhallisesti roikkumaan läheiseen koivuun niin kuin gallialaiskyläläiset Trubadurixin silloin kun pitivät bileitään. Tyypillä oli tarpeeksi lämpimät vaatteet päällä. Kyllä se siellä jonkun aikaa ihan mukavasti pärjäisi. Miehet unohtivat jonninjoutavan ja keskittyivät äyskäröimään ääntä kohti vanhanaikaista ja kasviksetonta kaloripommia.

Syömisen ohella miehillä oli luonnollisesti tarjolla myös viihdettä, jota edusti ikkunalaudalla oleva pieni matkaradio. Täällä Pinnanmaalla ollessa asema lukittiin luonnollisesti Huitsinnevadan paikallisradion taajuudelle. Jos miehet olivat reissulla muualla Suomessa silloin kuunneltiin Radio Kajausta. Aika ajoin oltiin kuunneltu myös Radio Nostalgiaa, mutta sen viehätys oli vähentynyt sen jälkeen kun kanava palkkasi juontajaksi erään Katja Ståhlin joka oli kunnostautunut lähettämään avoimia kirjeitä kuvittelemilleen suomalaisille punaniskoille joita tosin löytyi lähinnä Yhdysvaltojen raamattuvyöhykkeeltä ja joka jaksoi muistuttaa aina ettei tykännyt Donald Trumpista. Miehet olivat tehneet äänestyspäätöksen tuloksin 2 – 0 ja sen mukaan laatineet suljetun julkilausuman jonka mukaan nostalgiaradion tulisi soittaa 1970-luvun poppia, purkkaa ja jytää sekä jättää juontajan poliittiset mielipiteet omaksi tiedokseen. Pelkkää agitproppia tarjoavia mediakanavia kun oli muutenkin jo aivan tarpeeksi.

Kun maittava eväs oltiin syöty viimeistä molekyyliä myöten ja mökissä kuului tyytyväisiä röyhtäisyjä Lötjönen lisäili takkaan puita sekä myös äsken käytetyt kertakäyttöiset pahviastiat. Maailmaa tuhoavaa kertakäyttökulttuuria ehkä mutta viemärittömien poikkeusolojen sallimaa ja tuli muistaa, että miehet eivät olleet koskaan poltattaneet lentokoneellista kerosiinia käydessään opettelemassa ekologista elämäntapaa Goalla. Samaan aikaan Ykä viritteli läppärinsä käyntiin. Netti toimi täällä Taemmalla Hyijärvelläkin tosin tietysti hieman hitaasti. Lötjönen kysäisi tulenkohentamishommansa sivusta:

- Onks siellä mitään ihmeempää?

- No joo… toi eräs meikäläisen mainio vakikommentoija Juha R. oli pistänyt sähköpostia. Muistatko ne kuubalaiset lentopalloilijat?

- Joo, ne karpaasit jotka yhdisti lentopallo-ottelun uusiin kuubalaisiin seiväsmatkoihin kohteena suomalaisen naisen ei-välttämättä-niin-halukas pimppamateriaali. Nehän sai siitä tuomionkin.

- Samat häiskät juu. Nyt yksi niistä on vapautettu hovioikeuden päätöksellä ja se saa istumisestaan korvauksia kaikkiaan lähes 200.000 euroa. Viisisataa euroa per päivä.

- Jaa… eikös se keskimääräinen korvaus ole jotain vähän päälle sata euroa? Oliskohan orvaskesilisästä kysymys?

- Epäilemättä oli. Valtiokonttori totesi että ”pelaaja joutui olemaan vankilassa vieraassa maassa sekä kokemaan muun muassa julkisuuden aiheuttamaa kärsimystä”. Mutta veikkaan, että jos otettaisiin randomina sata suomalaista ja niille näytettäisiin kaikille kaksikymmentä valokuvaa kuubalaisista miehistä joitten seassa olis tuo häiskä ja kysyttäis että kukas se tyyppi oli niin kaikki vastaisivat että hemmetistäkö minä tiedän. Kun eihän sen kuvaa ole missään lehdissä esitelty.

Lötjönen raapi partaansa mietteliään näköisenä ja tuumi:

- Paljonkohan se muuten mahtaa olla se kuubalaisen vuosipalkka?

- Jaa… anskumä naputtelen… napu napu napu oho lyöntivirhe korjaus ja vielä napu napu ja napu… tossa on semmonen uutinen jonka mukaan erikoislääkäri tienaa Kuubassa 49 euroa kuussa. Eli vuosipalkka olis tommonen 588 euroa vuodessa. Anskumä vielä lasken… toi lentopallokarpaasi siis tienasi tossa kuubalaisen erikoislääkärin melkein neljänsadan vuoden palkan. Itte asiassa sen kannatti istua. Siihen en ota kantaa, oliko jätkä syytön vai ei mutta en usko että se on kovinkaan aktiivisesti pyrkinyt estämään muitten parimetristen suorittamaa semivapaaehtoista tutustumispenetraatiota.

Lötjönen otti naamalleen vittumaisen ilmeen joka kertoi siitä että miehen päässä oli laskukone käynnistynyt ja asenne kääntyi siihen suuntaan että kun ostaa, myy, vaihtaa ja varastaa niin aina toimeen tulee.

- Piru vie… Kuuban valtion kannattaisi ehkä perustaa jonkunlainen seiväs- tai seivästysmatkayhtiö Suomeen. Jos porukassa on neljä jätkää joista kolme tutustumispenetroi ja yksi vemppaa vieressä, kaikki saavat tuomion ja vuotta myöhemmin hovi muuttaa vempparin tuomion niin porukathan tienaisivat kivasti. Joka jätkä vähintään tavallisen kuubalaisen elinikäisen palkan. Se yksi pääsisi aikaisemmin pois ja ne muut istuisivat mukavassa suomalaisessa vankeinhoidon täysihoidossa tai parhaimmillaan selviäsivät ehdollisilla ja kotona Kuubassa odottaisi potti. Siitä huolimatta vaikka Kuuban valtio ottaisi puolet provikkoina.

Ykä puolestaan tuumasi:

- Niin, sehän on sillä lailla että vallitseva aika tarjoaa aina aikaan sopivat elatus- ja yrittämisideat. Jos muistellaan Kekkosen aikaa niin ei silloin jossain eteläisessä huitulanhelevatussa edes kuviteltu että Suomeen rahtautumalla ja jouten olemalla saisi varman ja pysyvän elatuksen jolla voisi jopa välillä lomailla siellä huitulanhelevatussa jonka väkivaltaisen tilanteen vuoksi on saanut Suomesta turvapaikan. Elämme suvaitsevaista aikaa jolloin kovaa työtä ei arvosteta vaan liikeideat täytyy kehittää toisilla, luovemmilla tavoilla. Esmes noilla mainitsemillasi kuubalaisilla seiväsmatkoilla. Tiedä vaikka se olisi Kuuballe jatkossa ikioma Nokia. Vaan lähdetäänkös katsomaan miten se strange fruit siellä puussa jaksaa?

- Mennään vaan. Näissä Uuden Hyisianan koivuissa kasvaa kyllä aika ajoin tavallisuudesta poikkeavia hedelmiä.

Miehet menivät Truba… siis julkkiskokin luokse ja kysyivät että kiinnostaakos kokkia olla kuuntelu- vai saneluasenteella. Saneluasenne aikaan saa sen, että asiaan palataan seuraavan kerran aamulla. Kokki päätti pysyä kuuntelupuolella ja sai miehiltä suvaitsevaisuusluennon jonka pääsisältö oli että suvaitsevaisuutta kannattaa harjoittaa myös ruokapuolella. Erityisesti sellaisten miesten kanssa jotka eivät ole koskaan kysyneet keltään ulkopuoliselta ravitsemusneuvoja eivätkä muutenkaan antaneet astua kynnyksen yli ilman lupaa. Miehet vapauttivat astetta suvaitsevaisemmaksi muuttuneen kokin joka poistui paikalta etuvetoisella niin sanotulla maasturillaan eikä palannut asiaan kokkiohjelmissaan koskaan. Katsoja tosin saattoi huomata, että hänen kätensä tuppasivat hieman vapisemaan jos hän näki makkaraa tai pekonia.

Suvaitsevuuden nimeen vannovat Ykä ja Lötjönen tuumasivat että oli aika heittääntyä pötkölleen sillä aamulla oli aikainen herätys ja miehet läksisivät käymään vielä Lättäpeenlamminsalolla. Jos siellä Tapio olisi aulis. Miehet vetivät vielä kuistilla Voimasavuke Bostonit ja kuuntelivat hetken aikaa järvenlahdukan vastarannalla erään majavan pitämää luentoa ”hännänläiskimisen merkitys muuttuvassa yhteiskunnassa ja ekosysteemissä”. Molemmat miehet totesivat, että majavalla oli painavaa ja perusteltua asiaa kerrottavanaan.

Mökissä Lötjönen laittoi takkaan vielä hieman puita. Mökki oli lämmennyt jo ihan mukavasti ja punkassa pärjäisi pelkällä pussilakanalla. Miehet kääntäytyivät kyljelleen ja pian mökin täytti raskas ja tyytyväinen kuorsaus. Aika ajoin – jommankumman kääntäessä kylkeään – saattoi ilmoille kajahtaa ääniefekti joka kuulosti siltä kuin yöksi hereille havahtunut mökkitonttu olisi piruuttaan repinyt mökin ikkunaverhoa kappaleiksi. Mutta mikäs siinä, mahtuihan sitä aromivahvistettua ääntä maailmaan. Kunhan se ei sentään tullut varren kanssa. Vai oliko se sittenkin warre?


Ja laitetaanpas tähän loppuun sitten vielä vihagastronominen vinkki. Monikultturistiset lukion ensiluokkalaiset lukuunottamatta siitä, ovatko he iältään 16-, 24-, 42- tai 74-vuotiaita jaksavat muistuttaa että ilman monikultturismia meillä ei olisi pizzaakaan. Ykä toteaa, että väite on paskapuhetta sillä hänkin on syönyt pizzaa jo Kekkosen aikana jolloin rajavalvonta toimi ja monikultturismia ei mainittu edes hurjimmissa scifi-kirjoissa.

Sen pohjalta Hotelli Yrjöperskeleen päächef Pauno Blääd antaa vihjeen täysin suomalaisesta pizzasta.

- Pohjaksi tarvitaan perunarieska.

- Rieska voidellaan joko öljyllä tai voilla.

- Sen jälkeen rieskan päälle lääditään ketsuppia.

- Tämän jälkeen rieskan päälle laitetaan 150 gramman pussi pororouhetta. Sitä löytyy kyllä kun etsii. Etelässäkin.

- Pizza viimeistellään juustoraasteella. Edes mausteita ei tarvita, tosin jokainen voi niitä halutessaan lisätä.

- Pistetään 150-asteiseen uuniin ja pidetään siellä noin kymmenen minuuttia.

Ja niin kuin kuvasta näkyy, lopputulos muistuttaa erehdyttävästi legendaarista Saarioisten roiskeläppää. Mutta niin maku kuin täyttävyys on taatusti aivan muuta toista.


Eli ei muuta kuin vihapizza huuleen ja myötätuuleen. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoille.

13 kommenttia:

Veijo Hoikka kirjoitti...

Taas nostettiin nostalgiatuntemukset yläilmoihin.
Ja taas sivistys laajeni kielen osalta, esim. kahden ja puolen perseen sauna ei katoa sanastosta. Enpä ollut tuota Baddingin biisiä noin tarkkaan kuunnellutkaan että olisin kaksosweet honannu.
Tuo Huhtenov/Taponov-asteikon nimen esilletuonti nosti lukemat yli 12/10:n. Meinas tunnelmakin viiletä koko jutusta, perskeles.

Anonyymi kirjoitti...

Hauskaa juttua kuten aina. Ei minulla mitään asiaa ollut, mutta on sanottava eräs asia blogissasi usein käyttämästäsi mustavalkoisesta kuusen kuvasta. Että se on kuumottava juttu, kun oman tönöni edustalla olevalla notskipaikalla istuessani näkymä on täysin samanlainen. Miltei piirulleen samanlainen kuusi siinä kasvaa ja miltei samasta kuvakulmasta sen latvaa usein tuijottelen.

Anonyymi kirjoitti...

Taisi olla Härski Hartikainen ja Sörsselssön kun kietoi Warret kaksipäiseksi pedoksi elokuvassa Uuno Epsanjassa. Herrat ovat nyttemmin saaneet oman nimikko-oluenkin jota tulin tuossa maistaneeksi, märkää oli ja vaahtoavaa.

-turjake

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Veijo Hoikalle, Anolle ja Turjakkeelle & kiitos kommenteistanne.

Veijo: Kiitokset. Tosihan se on että Huhtenov ja Taponov pyrkivät pilaamaan tunnelman. Nythän se Taponen tuoreeltaan vaati twitteristä poliisiparodiatilit poistettavaksi.

Ano: Onhan niin, että hyvin monen talon pihalla on se ns. kotikuusi. Vähän niin kuin pihan vartioijana. Sellainen on meidänkin pihalla.

Turjake: No hemmetti, arvoitus ratkaistu. Kyllähän se Härskiltä ja Sörsselssöniltä onnistuisi.

Anonyymi kirjoitti...

Asiaapa äijät ovat mökillä tuumineet. Bläädin vihapizzakin vaikuttaa varsin maistuvalta. Vinkkaanpa kuitenkin ylipäächefille tällaisen hiukan hifistelevän evoluutioversion:

Pohja tehdään vähän klassisen pizzapohjan tapaan mutta ohrarieskataikinasta (you know, ohrapuurohan on paskaa, joten tästä lähdetään). Eli mahd. hienoista kuorettomista ohrajauhoista, vedestä ja ripauksesta suolaa tehdään semmoinen klassinen peräpohjalainen rieskataikina, joka läpytellään perinteiseen tapaan kädellä ikään kuin rieskaksi leivinpaperin päälle (alla saa kaiketi olla ihan kunnolla lautajauhoja, ettei taikina tartu paperiin liiaksi - rieskatekele on syytä irrottaa lastalla paperista viimeistään ennen paistovaihetta). Rieskataikinan päälle laitetaan mainitut täytteet seuraavin optioin: 1)ketsupin voi korvata tomaattisoseella, tulee vähän tomaattisempi eikä niin makea; 2)pekonia sopisi silputa pororouheen (jonka sijaan voisi tietysti käyttää myös jänistä, sillä sekin on haram) joukkoon, ihan jo periaatteesta sekä siksi, että pekoni antaa mukavaa makua ja rakennetta muuten kuivan poron- tai riistanlihan joukkoon; 3)pekonin kaveriksi pitää laittaa sipulia; 4)pippuria suositellaan lämpimästi; 5)tavallisen juustoraasteen lisäksi vois laittaa sinihompparia. Lämmitetään uunipelti etukäteen kuumassa uunissa, leivinpaperilla oleva pizza nostetaan papereineen kuumalle pellille. Paistetaan niin kuin pizza ja ohrarieska kuuluu ihan saakelin kuumassa uunissa, täytteiden määrästä ja vesipitoisuudesta riippuen enintään n.10 min, syytä tarkkailla välillä, ettei kärvähdä. Jos vielä sipaisee lusikallisen puolukkasurvosta päälle, ollaan hyvin lähellä suomalaisen makumaailman ydintä, joskin tämmöisessä kansainvälisessä formaatissa.

Terv. Achtung

Becker kirjoitti...

Noista saunatunnelmista tulee aina mieleen mökin savusauna jonka lämmittämiseen menee useampi tunti. Sielläkin pestään padassa lämmitetyllä vedellä ja tosiaan saavien kera.
Ja puhdasta tulee, ainakin riittävän puhdasta. Sauna on sen verran vanha ja matala että normaalimittainen lihaa syövä valkoinen heteromies joutuu seisomaan hivenen kyyryssä jottei kaali kolisisi mustaan kattoon. Että kalja voikin maistua hyvältä löylyjen välissä ja sen jälkeen pihakeinussa.

Tuo Ylhäisten Näkki on valitettavasti mennyttä aikaa. Viimeeksi sitä valmisti Vaasan Oy, joka sitten lopetti sen valmistuksen. Liekö jostain pakoloisijois keskuksesta tullut viesti että se ei kelpaa ihmisravinnoksi joten ei sitä sitten kannata suomalaisillekkaan enään valmistaa. Luin jostain että Vaasa olisi reseptin myynyt ruotsalaisille, mutta ei sitä ruotsalainen olisi pystynyt syömään. Se olisi varmaan pitänyt ensin jauhaa rouheeksi sokerin kera jotta paikalliset zombiet olisivat sen syötäväksi kelpuuttaneet. Oli miten oli, en osta enään Vaasan tuotteita, periaatteesta.

Anopilta opimme tekemään ns. kukkoa. Eli uunipellillinen täytetään lihalla luineen sekä ilman ja sitten täytetään perunan ja lantun siivuilla ja tämä koko höskä leivotaan umpeen ja laitetaan uuniin muutamaksi tunniksi. Siinä on sitten syötävää useammaksi päiväksi ja niin perkuleen hyvää, että sitä ei passaa liian usein tehdä, sillä kilot alkavat muuten herkästui lisääntyä. Se on ilmeisesti sellaista sapuskaa jota ei kehäkolmosen sisäpuolen urbaanissa miljöössä edes saa valmistaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Achting: Tuo oma reseptisi ansaitsee ilman muuta vihapizzan arvonimen. Tuli vaan tuosta mieleen persaukisen pizza, jonka joskus aikoja sitten nuorena väsäsin kun kukkarossa oli matti ja jääkaapissa ei paljon muuta kuin valo. Tein vehnäjauhoista pizzapohjan ja keitin makarooneja. Läädin pohjan päälle ketsuppia jota vielä oli kaadoin siihen makaroonit ja lopusta juustosta raastoin juustoraasteen. Pikkusen oli vielä jäljellä oreganoa. Sen pizzamuiston kautta olen monesti ajatellut että hyvinvointi on sitä, että voi ostaa ruokakaupasta sitä, mitä haluaa. Ei sitä, mihin on varaa. Kaikki muu onkin sitten elvistelyä.

Becker: Harmittaa, ettei aikoihin ole päässyt savusaunaan. Sen löylyt ovat kyllä ainutlaatuiset. Ylhäisen Näkki on valitettavasti kadonnut meiltäkin. Katselin tuossa tuoreeltaan Vaasan sivuja ja ovat kuulemma palauttamassa sitä tuotantoon mutta ei ole meille vielä ilmestynyt. Sehän oli ehdottomasti parasta näkkileipää mitä on. Tuo reseptisi on meillekin tuttua eli lihakukko, tosin sitä tehdään meillä vähän pienemmässä mittakaavassa ja ilman luita. Eihän sillä nälkä lähde, mutta siirtyy kyllä huomattavan pitkälle.

QroquiusKad kirjoitti...

Ainakin tänne Radanvarsikaupunkiin Ylhäisten Leipä on tehnyt comebackin jo ajat sitten, ja valmistaja on edellen sama, joten sen voi päästää periaatepannasta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad ja kiitos lisätiedosta. Täytyy taas tarkistaa lähikaupan leipähyllyt ja tehdä kauppiaalle tilauspyyntö. Oliko muuten maku sama kuin ennen?

QroquiusKad kirjoitti...

Kyllä se minusta on suunnilleen samaa kamaa kuin ennen, pakkauskoko sen sijaan pienentynyt.

Becker kirjoitti...

No niinpä näyttää ainakin Vaasan kotisivujen mukaan. Loistavaa! Täten julistan periaatepannan päättyneeksi. Sitä mukaan seuraavalla Suomen reissulla useampi paketti.
Jos Ykällä kesällä reissu suuntautuu mökille päin niin sauna lämpiää ja kalja kylmenee.

Anonyymi kirjoitti...

Pizzahan on alunperin italialaisen kotiruokailun ns. viikkokatsaus: Mamma di familia varisti viikon aterioiden jämät taikinan päälle, ja paistoi. Pizza ja savolais-suomalainen kukko ovat sikäli lähellä toisiaan, että molemmissa eläinperäisiä tuotteita (ja ehkä kasviksia) paistetaan yhdessä leipätaikinan kanssa. Kukkoa vaan ei yritetä täytteillä koristella, vaan täyte leivotaan taikinan sisään. Ja paistetaan miedosti, mutta kauan. Kukko on käsittääkseni alkumuodoistaan asti koetettu tehdä aina mahd. tuoreista kaloista tai lihoista, sillä kukko tehtiin ennenkaikkea evääksi pitkille erä-, savotta-, paimen- tms. reissuille. Samankaltaisia virityksiä on saatavilla olevista aineksista tehty varmaan muuallakin, mutta savolaiset kukot ovat vanhimmat tunnetut, muinaisuudesta asti jatkuvasti käytössä olleet einekset. Kukon paistohan tappaa hajottajamikrobit aineksista, ja paisto taikinan sisällä nostaa sisuksen hiilidioksidipitoisuuden sille tasolle, joka nykyään luodaan keinotekoisesti pakattujen elintarvikkeiden säilyvyyden pidentämiseksi. Jokunen vuosi sitten EU:n elintarvikevirasto meinasi saada paskahalvauksen suomalaisten kukkojen kanssa: olivat varmoja, että nuohan on oikeita botulismipesiä, ja ne pitäisi prosessoida ja pakata paljon tieteellisemmin kuin mihin tekijät ovat tottuneet, tai pudottaa myyntiaika muutamaan päivään. Suomalaiset joutuivat tosissaan tekemään töitä, että perinteisiä kukkoja edelleen saa kaupata Kuopion ja muillakin toreilla, ja markkinoida Suomessa totutuin säilyvyysajoin. Suomi sai siis poikkeuksen näiden kukkojen markkinakelpoisuudelle/säilyvyydelle. Jos sen sijaan vaikka EU:n elintarvikeviraston kotikaupungin Parman asukkaat haluaisivat ryhtyä ostamaan kuopiolaisia muikkukukkoja, se ei sitten onnistuisikaan. Eikä sekään, että he itse ryhtyisivät vastaavalla tavalla paistamaan kinkkua, oliivia, tomaattia ja parmesaania paksuhkon pizzataikinan sisälle, ja markkinoimaan Tuppo di Parmaa eineksenä: tuotteen säilyvyys olisi luvallista taata vain pariksi-kolmeksi päiväksi, ellei sitä pakattaisi vakuumi/hiilidioksidipakkauksiin.

Terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Beckerille ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad & Becker: Täytyy tosiaan alkaa tarkkailla paikallisen HÖÖ-marketin leipähyllyä.

Achtung: En muista mistä sen jonkun luin mutta sanoivat (siellä jossain) että perinteinen savolainen muikkukukko on raskaan fyysisen työn tekijälle energia-arvoiltaan (plus siihen aikaan siis säilyvyydeltään) paras mahdollinen eväs.