Friday, April 1, 2016

JOTAIN IHAN MUUTA XXXVII

eli jouheita kaikuja taistolaisajoilta

Keskityn tässä postauksessani jälleen Kekkosen ajan Suomeen ja teen sen sävelten siivin eli käyn hieman läpi taistolaismusiikin mieleenpainuvimpia edesottamuksia. Se, että kirjoitus ei välttämättä etene täydellisen taistolaispositiivisessa hengessä saattaa tietysti kirvoittaa vanhassa, nykyisin 70-vuotiaassa taistolaisnuoressa kommentin, että miksi ihmeessä sinä ilkut sitä meidän ihanaa nuoruuttamme. Se kun oli meinaan muutenkin niin ihanaa ja rauhan puolestahan me vaan toimittiin. Ja olihan meillä kumminkin parhaat bileet.

No tottahan minä ilkun. Te olitte pellejä, hyödyllisiä idiootteja jotka fanititte totalitaarista järjestelmää, jonka olisitte halunnut tänne itsekin, vaikka te torvet ette oman erinomaisuutenne humalassa tajunneet, että mitä te oikeastaan olitte tekemässä. Itse näen, että te olitte sosialistisessa innossanne täsmälleen samanlaisia kuin 1930-luvun lapualaiset omassa innossaan. Ero tietysti on siinä, että te ette muiluttaneet ketään, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö teillä olisi siihen ollut halua. Teillä vaan ei ollut siihen kykyä. Te olisitte varmaankin halunneet jonkun muun tekevän sen puolestanne, mutta ne tyypit vasemmistolaisissa piireissä jotka olisivat siihen ehkä kyenneetkin keskittyivät käymään töissä saadakseen itselleen omakotitalon, auton ja mikseipä kesämökinkin eivätkä innostuneet teidän internatiolistisista haaveistanne. Eli he toimivat elääkseen sitä pikkuporvarillista elämää, jota te niin halveksitte ja jota siitä huolimatta tekin elitte. Heidän kustantamanaan.


iPodin käyttäjiltä pyydän anteeksi. Sain nimittäin viestin, että nämä upotetut videot saattavat kaataa  selaimen iPodissa, joten laitan upotettujen lisäksi linkit suoraan youtubeen.

Aloitan gallerian kappaleella, joka nyt ei varsinaisesti ole kovin kummoista poliittista propagandaa, vaan lähinnä ajan kuvaa. Kyseessä on Kristiina Halkola ja kappale Laulu Rakastamisen Vaikeudesta vuodelta 1966 elokuvasta Käpy Selän Alla ja kaikella kunnioituksella itse totean, että mielestäni kyseessä on ennemminkin laulu huutamisen helppoudesta. Oikeastaan laitan tämän kappaleen soimaan lähinnä siksi, että se on yksi niistä, jotka ovat jääneet päähäni soimaan väärillä sanoilla. Luulen, että moni lukija on kohdannut vastaavan  ilmiön yhdessä sun toisessa kappaleessa. Eli kun Kristiina aikanaan lauloi:

on tässä kaupungissa vaikeaa
kun jonkun löytää jota rakastaa
ei täällä rakkautta näyttää saa
se täytyy salata ja vaientaa

niin meikäläisen päässä se soi sanoilla:

on tässä kaupungissa vaikeaa
ei oo paikkaa missä käydä paskalla
on kai pakko mennä pusikkoon ja pyllistää
ja mättähällehän se sitten jää



Elokuva Käpy Selän Alla oli Mikko Niskasen ohjaama ja mies on ollut minulle tietynlainen mysteeri. Heppuhan ohjasi uransa alkuvaiheessa loistavat elokuvat eli Pojat, Sissit ja Hopeaa Rajan Takaa (jossa muuten näytteli Spede Pasanen käsittääkseni elämänsä ainoassa vakavassa elokuvaroolissa, eikä yhtään huonosti näytellytkään) ja sitten hän teki elokuvat Käpy Selän Alla sekä Lapualaismorsian, joista itselleni on jäänyt mieleen lähinnä kysymys ”miksi”. Voi toki olla, että Niskanen halusi tehdä kuvauksen vallitsevasta ajasta ja siinähän hän kyllä onnistui.Tietysti voi myös todeta, että Niskanen ei välttämättä ajatellut huitsinnevadalaista makua, vaan teki mitä lystäsi. Noitten jälkeenhän hän sitten nosti taas tasoaan ja teki loistavan Kahdeksan Surmanluotia.

Mutta mennään sitten siihen varsinaiseen agit prop-osastoon tosin ilman Agit Prop-yhtyettä, joka ei päätynyt listalle vaikka sinänsä kovasti yrittikin. Lähinnä siksi, että Agit Propin laulajat ihan oikeasti osasivat laulaa ja heille tehtiin ihan kauniitakin sävellyksiä niin kuin vaikka tämä Oppimisen Ylistys. Eivätkä sen sanat olleet sillä lailla päällekäyviä kuin monet muun sen ajan kappaleen sanat.

Tietysti kun minä olen tällainen vihakirjoittaja jolla on vihan kierouttama mielikuvitus, niin tuossakin kappaleessa mietin kertosäettä jossa lauletaan ”sinun täytyy astua johtoon” enkä voi olla ajattelematta että oliko se johto kuinka hyvin eristetty ja minkälainen virta siinä kulki? No, ehkäpä yhtye tarkoitti kumminkin jotain muuta.

Varsinaisen listan aloitamme kappaleella Tiedonantaja, jonka laulaa tunnettu sen aikainen taistolainen Aulikki Oksanen. Kappale on siitä kuvaava, että ei niin kovinkaan duunariosastolle kuuluva kulttuurikommunisti huutaa (siis huutaa, ei laula) siinä työväestön syvimpiä tuntoja enkä ole varma, että mahtoiko kyseinen kappale kuulua koskaan varsinaisten rautakourien suurimpien suosikkien joukkoon. Oletan, että Irwinin Työmiehen Lauantai oli suositumpi. Itse asiassa siihen aikaan asustelin itsekin työläiskodissa ja tulihan sitä käytyä hyvin monessa muussakin työläiskodissa, kommunisteja kannattavissa sellaisissakin enkä muista ensimmäisessäkään nähneeni varsinaista ostettua taistolaisäänitettä. No, nyt sitten kumminkin tilataan ja levitetään Tiedonantajaa, niin kuin Aulikki tomerasti vaati:



Sinänsä voi antaa plussaa sen aikaisille kulttuuritaistolaisille, sillä he ainakin esittivät olevansa työläisten asialla, vaikka eipähän heitä pahemmin konepajoilla tainnut näkyä. Nykyiset vihervasemmistolaiset eivät sitä edes esitä vaan vaativat, että sen konepajalla työskentelevän häiskänkin tulee yhtyä vihervasemmistolaiseen yleisafrikkalaiseen epistolaan.

Ja siirrytään sitten takaisin Kristiina Halkolaan joka laulaa/huutaa seuraavassa kappaleessa että “sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi”. Jo suhteellisen pitkän matkani varrella olen törmännyt aina useampiin nuoriin ihmisiin, joitten vanhemmat ovat pitäneet tuon kappaleen viisautta ohjenuoranaan, unohtaneet sanoa heille kertaakaan ”ei” ja saaneet sitten aikaan elämäntaidoiltaan onnettomia mutta itseään täynnä olevia kermaperseitä. Ihmetellen sitten, että mikähän meni pieleen. Niin, mikähän? Joka tapauksessa aatoksen palo oli kaunis ja oikeassa olemisen tunne varmaankin huumaava, joten annetaanpa osallistuva lauluvuoro Kristiinalle:



Jatketaan vielä hetki Kristiina Halkolan kanssa (olihan hän kumminkin sen ajan vasemmistolaisten megababe) ja otetaan hänen avukseen Liisamaija Laaksonen. Neidot tulkitsevat virren 439. Rajoitetun ymmärrykseni mukaan tässä irvaillaan kirkolle, mutta en ole varma siitä, että kuinka suuri älyllis-humoristinen täsmäisku virren epävireinen rääkyminen ja perseen heiluttaminen loppujen lopuksi onkaan. Kun eihän tässä oikeastaan muuta ole. Kuuntelija saa itse tehdä omat johtopäätöksensä. Omasta mielestäni esitys on vaan yksinkertaisesti huono.



Ja tarjotaanpa sitten internationaalista innostusta jota esittää Agit Propin Kisällit kappaleellaan Hei Vaan, Berliini. On jokseenkin huvittavaa kuunnella jälkeenpäin tätä sinisilmäistä ihastusta sosialistista rauhanaatetta ja Rauhanvaltiota kohtaan ja myös sitä, että kun nämä nuoret olivat käyneet läpimilitaristisessa Itä-Saksassa, niin he totesivat saaneensa voimia uusiin nimenomaan rauhantehtäviin.

MPLA, Frelimo, PAIGC
Jos et niitä tue,
et rauhantyötä tee

Sinänsä tämän tyyppinen reissusosialismi sopi tuolle porukalle varmaankin kaikkein parhaiten. Oli epäilemättä mukavaa käydä itäblokin maissa ryyppäämässä, esittämässä toveria ja mikseipä käydä vähän itseään munaten neuvomaan sitä Minskin komsomoltyttöä siitä, kuinka ollaan oikein oikeaoppinen toveri sillä antaumuksella millä kapitalistisen maan lihapatojen ääressä elävä taistolaisnuori saattoi koko ikänsä reaalisosialismissa elänyttä paikallista neuvoa. Komsomoltyttö jäi Minskiin koska hän ei sieltä minnekään päässyt  ja suomalaiset innokkaat toverit palasivat Suomeen elämään sitä mukavaa osallistuvaa hippielämää, josta heidät oltaisiin heidän unelmiensa sosialistisessa kaupungissa hyvin nopeasti kaltattu. Tätä videota ei pysty upottamaan kirjoitukseen, joten se löytyy tuosta osoitteesta:


Myöskään kyseinen lauluyhtye ei tajunnut, että huutaminen ei ole musiikissa niin kuin muissakaan asioissa välttämättä se seikka, jolla saa uskottavuutta. Vaan siirrytäänpä sitten Kuubaan. Tai no, pysytään Suomessa mutta ylistetään Che Guevaraa.



Tässä kappaleessa Che on ajan hengen mukaisesti mies, jolta puuttuu ainoastaan viat ja joka on todellinen jack-of-all-trades. ”En antaisi sinulle kynää pistoolin sijaan vaikka juuri sinä olet runoilija”. Se on melko mielenkiintoista kuinka suomalaiset kommunistit ylistivät aikanaan ja epäilemättä nykypäivänäkin tuota argentiinalaista seikkailijaa, joka eksyi Kuubaan ja josta tuli sitten legenda lähinnä sen takia, että hän sattui ottamaan mahdollisimman valokuvauksellisen ilmeen tässä kuuluisassa kuvassa.


Kuvassa, jolla kapitalistit muuten ovat tienanneet montasataakuuskytviismiljoonaa dollaria myydessään kuvasta tehtyä t-paitaa typeryksille, jotka kuvittelevat olevansa osaansa enemmän tai ainakin jotenkin cool, kun heillä on Che-paita päällään, Che-juliste seinällä tai Che-nappi rintapielessä. Fidel Castrokin tuumasi vissiin, että heppu kannattaa lähettää maasta pois joten hän laittoi jätkän tekemään uutta vallankumousta Boliviaan, jossa hän sai meidän kaikkien onneksi kuulaa kalloonsa.

Tunnelma tiivistyy tai ainakin muuttuu hetki hetkeltä tiedostavammaksi, joten mennään listamme sijalle nro kaksi ja annetaan vuoro Hermannin Sosialistisille Nuorille, jotka laulavat paatoksella että Osoitteeni On Neuvostomaa:



Siellä sydän elää
Tekee työtä ja rakastaa
Parempaa maailmaa

Kuka oot, mistä tuut, minnen menet sä?
Osoitteeni on Neuvostomaa.
Ei tarvita tarkkoja karttoja
Moi adres Sovjetskij Sojuz.

Itse asiassa tätä kappaletta ja sen niin vilpitöntä neuvostoihailua kuunnellessa voi todeta, että plus ça change, plus c'est la même chose, sillä eihän tilanne eroa nykypäivästä juurikaan. Sokea ihailu elää, sen kohteet vain vaihtuvat. Nämä Hermannin Sosialistiset Nuoret ihailivat jotain, joka ei ollut varsinaisesti se oikea Neuvostoliitto vaan heidän pääkopissaan luoma ikioma ihannekuvansa siitä ja samalla tietenkin he ihailivat itseään sen ihannekuvan ylläpitäjinä sekä omaa hyvää ihmisyyttään. Samoin nykyiset suvaitsevaiset ihailevat tiettyä ihmisryhmää vaikka tietävät sen olevan aivan jotain muuta kuin mikä heidän luomansa ihannekuva on. Molemmat ryhmät fanittivat/fanittavat jotain ideologiaa, vaikka oikein hyvin tietävät sen olevan kuplan päälle rakennettu. Mutta sehän ei olekaan pääasia, vaan se että tämä ideologia on heille itselleen helppo ja vaivaton egonkohotusväline ja siksi ideologian perusteltukin arvostelu aikaansaa välittömän tulenpalavan vihareaktion. Sillä sehän on suora henkilökohtainen hyökkäys heitä itseään kohtaan ja heille henkilökohtainen todellakin on poliittista, niin kuin jo 1960-luvulla julistettiin.

Tietysti voi todeta, että eihän taistolaisaika Suomessa ole koskaan loppunutkaan. Se jatkuu edelleen, nimet ovat vain vaihtuneet ja tilalle on otettu aatteen turboahdettu versio, joka itse asiassa on saavuttanut huomattavasti laajemman valta-aseman kuin taistolaisilla aikanaan. Silloisten taistolaisten annettiin kyllä metelöidä, mutta jopa suomettunut Kekkosen ajan yhteiskunta ymmärsi, että jos nämä saavat valta-aseman, niin siitä ei hyvä heilu. Nykyisin tätä ei ymmärretä, joten taistolaisten perillisillä on oikeus määritellä se, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Sen ajan likapyykki on edelleen pesemättä, eikä historiaa opeteta termillä ”ei näin”. Sitä opetetaan termillä ”juuri näin”.

Mutta mennäänpä jokamiehen taistolaislistamme ykkössijalle. Kilpailu on kova, mutta tämä kappale menee kuitenkin rinnanmitalla yli muiden. Ajatellaan taustatilanne. Eletään vuotta 1972 ja laitetaan noin suurinpiirtein viisivuotiset suomalaiset lapset laulamaan laulua jossa ne esittävät vietnamilaisia lapsia, jotka esittävät ylistystä niin Leninille kuin Ho-Chi Minhille vaikka mitä varmimmin he eivät tiedä, että kuka hitto on Lenin, kuka on Ho-Chi Minh ja mistä ihmeestä tässä yleensäkin lauletaan. Eiks voitais laulaa vaikka Mustan Kissan Tangoa? Tai Peppi Pitkätossua? Eli laitetaan pienet ja viattomat mukulat kommunistisen propagandan välikappaleeksi. Saattaisin sanoa, että tässä kappaleessa kommunistinen laululiikkeemme saavutti vastenmielisyyden suurimman huipun jota on vaikeaa ylittää.



Mutta siitä huolimatta hotellin respassa annetaan sen ajan taistolaishoilaajille, säveltäjille ja sanoittajille kaikki anteeksi. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että eiväthän ne sentään kehittäneet osallistuvaa Suomi-räppiä. Siitä en tosin aio itse tehdä minkäänlaista postausta, sillä sitä yrittäessä loppuisi niin närästyslääke kuin kärsivällisyys ja homma menisi puhtaaksi viskin työstämiseksi.

Ja ettei sitten lukijalle jäisi tämän kirjoituksen jälkeen ns. tiedostavan paskan maku suuhun, niin huuhdellaanpas se pois sillä ainoalla hyvällä siihen aikaan tehdyllä protestilaululla. Vuorossa Simo Salminen ja Rotestilaulu:



Ja tästähän onkin sitten hyvä aloittaa uusi kuukausi. Oikein hyvää alkanutta huhtikuuta kaikille lukijoille.

51 comments:

Vasarahammer said...

Tämä on näköjään kulttuurihistoriallinen blogi. Itse en huomannut, että tämä kappale olisi ollut mukana. Se ansaitsee kyllä oman paikkansa:

Agit Prop - Natalia

Näistä taistolaisista protestilauluista on tehty joku kokoelmalevy joskus silloin, kun CD-levyjä vielä myytiin. Karmivaa kuunneltavaa, jos sallitte sanoa.

Castor said...

Ykä, hyvää settiä! Kyllähän ne taistolaiset yrittivät muiluttaa, mutta kun niille annettiin kuonoon. Mukana ei niitä rautakouria ollut, vaan sellaisia saatanan opiskelijaheinäseipäitä, joita tuulikin vei mennessään. Jos rautakourat olisivat olleet asialla, niin turpaanlyöminen olisi ollut varmaankin hiukan toisinperinpäin.

Tapasin 90-luvulla erään tuntemani taistolaisen, joka oli alkanut opiskelunsa 70-luvun puolessa välissä. Ahkera DDR:läinen, josta jossain vaiheessa kuoriutui sitten maolainenkin, ehkä poikkeus joukossa. Silloin tavatessa, muistaakseni 1993, oli kuulemma gradun teko käynnissä.

Täysin lyömätöntä paskaa tuo Lenin-setä: setä Ho muuten oli kuollut jo 1969...

"Veljet, kuinka laulut muistoin soikaan korvahani maasta nuoruuden!" Jonkun perkeleen porvari-natsin, muistaakseni Leevi Madetojan säveltämästä laulusta, lyriikan kirjoittajaa en muista.

Anonymous said...

Ykä ottaa tässä esille tärkeän ja suurelta osin vaietun aiheen (todella vaietun; monet vaietuiksi väiteyt aiheethan nykyisin suorastaan pursuvat kaikista tuuteista). Taistolaisia pitäisi oikeastaan kutsua stalinisteiksi, sillä stalinistejahan he olivat. He tukivat järjestelmää, joka oli syyllinen vielä suurempaan rikokseen kuin natsijärjestelmä Hitlerin Saksassa. Ero 30-luvun Suomen ääirioikeistoon kuitenkin on, että stalinistit tiesivät (tai heidän olisi tullut tietää) stalinismin rikoksista. Näistä rikoksita he eivät välittäneet ja siksi he olivat kansanmurhien tukijoita. Suomen äärioikeisto ei välttämättä ollut samassa määrin tietoinen natsien rikoksista ja siksi heidän vastuutaan voi pitää vähäisempänä.

Yhteiskunnassa vallitsee tällä hetkellä merkittävä epäsymmetria suhtautumisessa natseihin ja stalinisteihin. Natsit tuomitaan aivan aiheesta, mutta stalinisteista vaietaan. Syynä tähän on luultavasti se, että stalinisteja tai heidän suosijoitaan on viime aikoihin asti ollut yhteiskunnassa merkittävissä asemissa ja heidän vaikutuksensa näkyy edelleen nuoremmissa ikäpolvissa. Televisio suoltaa jatkuvasti natsiaiheisia ohjelmia, mutta Stalinin Neuvostoliittoa käsittelevä ohjelma on harvinaisuus. Osaksi tämä saattaa tietysti johtua siitä, että kriittisesti Neuvostoittoon suhtautuvia TV-ohjelmia on niukasti saatavilla edes Suomen ulkopuolelta, mikä taas johtuu Venäjän sulkeutuneisuudesta.

Stalinistit olivat Neuvostoliiton viides kolonna Suomen sisällä. Vähitellen he rämettivät Suomen poiittisen imapiirin ja tämä antoi Neuvostoliitolle enenevässä määrin vaikutusvaltaa Suomen sisäpolitiikassa. Onneksi Neuvostoliitto romahti, mikä koitui Suomen pelastukseksi.

Monet vanhemmat ihmiset muistanevat säännöllisesti järjestetyt rauhanmarssit. Näihin osallitui suuri joukko ei-vasemmistolaisia hyväuskoisia ihmisiä. Neuvostoliiton romahduksen jäkeen marssit loppuivat. Mistähän syystä? Tietysti siksi, että marssien rahoittajaa ei enää ollut. Tuskin voidaan koskaan tarkkaan todistaa miten raha Suomeen tuli, mutta arvatenkin Neuvostoliiton suurlähetystön kautta.

Stalnistien toiminta ansaitsisi laajaa julkista käsittelyä televisiossa, lehdistössä ja kirjallisuudessa. Tämä olisi tarpeen ennen stalinistien kuolemaa. Julkinen häpeä toimisi sentään jonkinlaisena rangaistuksena.

Toinen professori

Snowcamo said...

Loistavaa lapsuusnostalgiaa, jälleen!

Itse törmäsin joskus vuosia sitten Youtubessa videoon, josta (insinöörinä!) en vieläkään osaa sanoa onko tehty tosissaan vai trollina. Kai noita on punasektorilla mahdoton erottaa toisistaan noin yleisemminkin ja syvällisempi kysyisi onko tämä vahinko.

Itse kappale kuitenkin on punapaatoksessaan mun listan komea ykkönen:

https://www.youtube.com/watch?v=yqr1BnpY628

Bonuksena noilla eväillä olisi saksasta laudatur taattu... varsinkin silloin lapsuudessa.

WhiteHunter said...

Jeb, minäkin muistan noita asioita joita silloin pikkupoikana oli. Onneksi Neuvostoliitto on jo historiaa, mutta kyllä sen hajoaminen mursi monen taistolaisen mielen, ettei ne ole parantunut siitä vieläkään.

Nykyisin vihreiden fanaattisuutta voi verrata taistolaisuuteen.

Miten ollakaan, tuolta juutubesta sattui silmiin tämä.
Saisiko tämä Ykän naamalle hymyn?

https://m.youtube.com/watch?v=AFN1fTSHlSw

Ps: nyt ei kaada selainta.

Anonymous said...

Hieno juttu taas, Ykä. Jutun lukemisen alotettuani odotin pitkän pitkän aikaa että koska mainitset taistolaislaululiikkeen antikliimaksin "Lenin-setä asuu Venäjällä". Olen kanssasi monestakin asiasta samaa mieltä, olenhan ns. viha-ajattelija ja äärioikeistolainen, mutta harvoin törmään ajatuksiin, jotka käyvät näin tarkasti yksiin omieni kanssa. Vanhemmat pakottavat/myyvät lapsensa laulamaan ylistyslaulua henkilölle, joka erosi historian kenties pahimmasta hirmuhallitsijasta lähinnä yhdellä tavalla: Lenin ei, kuten oppipoikansa myöhemmin, likvidoinut liian vahvaksi kasvattamansa viraston johtajaa tilaisuuden tullen. Miten olisi "Hitler-setä asuu Berliinissä"? Liekö "ERI ASIA!!!11"(tm)? Mitä tuollaiset vanhemmat kuvittelivat voittavansa myymällä lapsensa aatteeelle, joka jo periaatteidensa vuoksi ei voi pysyä vallassa kuin voimalla? Nykyäänhän tämä sama toimii erilaisissa tositv-ohjelmissa. Tokkopa niiltä lapsilta hirveästi on kysytty, että "haluatteko osallistua farssiin, jossa vanhempanne ovat niin epätoivoisia pääsemään telkkariin, että heille eivät toimi pidäkkeenä edes omien lastensa oikeudet?"

Tuo vasemmistohippien Che-ylistys on jo koomista. Miltä vaikuttaisi Josef Goebbelsista tehty paita? "No eepä tuota mittee. Sattu vaan tuo Che-paeta olleen pesussa". Tuon "kapitalisti on tehnyt montasataaviiskytkuusmiljoonaa rahaa sillä"-pointin olen ohittanut omassa irvailussani. Asia, joka tekee rahan valtaa vastustavien hippien Che-koomailusta vieläkin koomisemman.

Totalitaariset järjestelmät saavat kannatusta sivistyneessä maailmassa lähinnä hyödyllisten idioottien rummutuksella. Nehän ovat, kuten omilla aivoillaan ajattelemaan kykenevät ihmiset tajuavat, kurjia persläpiä, jotka ovat kurjia persläpiä siitä syystä, että ne ovat tiettyyn aatteeseen pakotettujen ihmisten asuinpaikkoja. Ideologiset järjestelmät eivät pysy kasassa kuin sisäisellä voimankäytöllä (=salainen poliisi/kansantuomioistuimet/armeija).

Nykyajan taistolaislapset ylistävät islamia, monikulttuurisuutta ja EUta. Vaikea on tosin kuvitella syytä, mikä siihen pakottaa, mutta kai taistolaisuus on länsimaissa aatteena ajaton. Valitettavaa on, että taistolaisuudesta on tullut aatteena valtavirtaa ja ei-taistolaisesti ajattelevat ovat fasisteja, rasisteja, populisteja tai islamofobeja.
--Viikon radiokasvo

buuri johannesbuurista said...

Toivottavasti viimeistään 40 vuoden päästä Ykä voi kirjoittaa samanlaisen irvailun nykyajan multikullistamisesta ja sitä ajavista hyödyttömistä idiooteista.

PS. Muistetaan myös papukaija G. Pula-ahon seikkailut.

Vasarahammer said...

DDR-meininkiä löytyy tästä seuraavasta laulusta:

Sag mir wo du stehst

Esittäjänä Hartmut König & Oktoberklub

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Vasarahammerille, Castorille, Toiselle professorille, Snowcamolle, WhiteHunterille, Viikon Radiokasvolle ja Buurille Johannesbuurista, kiitos kommenteistanne ja terveiset MC Tsuhnan mopoontumiajoista Nyhtänköljästä. Useita kappaleita, niin kuin esmes se Natalia olisi voinut olla mukana, mutta tein listasta tarkoituksella hieman lyhyemmän, sillä näitten kanssa turnauskestävyys jossain vaiheessa alkaa loppua. Taistolaisajan likapyykki jäi silloin aikanaan pesemättä ja sen vuoksi se aika jatkuu maassamme edelleen. Se vaan lääti päälleen vihreää maalia ja porskuttaa röyhkeästi aivan niin kuin ennenkin.

Papukaija G. Pula-ahon radiosketsit olivat loistavia.

Ekku said...

Minä kun olen syntynyt vasta -76, niin mitään henkilökohtaista kosketusta ko. laulutuotantoon ei minulla ole.

Minä kun kuitenkin olen utelias ja musiikkimakukin on aika erikoisen vanhahtava niin olen näihinkin esityksiin tutustunut. Mulla on jossakin Chydeniuksenkin kokoelmalevy, joka löytyi jostain euron alelaarista ja se sisältää "Marski-marssin" ja kaikki pahimmat poliittiset viritykset.

Marski-marssi : https://www.youtube.com/watch?v=c2E4HNfPtRs

Sanoitus on sinänsä kyllä aika veikeä...

Tässä ilmeisesti jonkinlainen vastine tuohon edelliseen:

https://www.youtube.com/watch?v=0wWC5xSLzzA

Jotenkin ne ovat ulkomailla osanneet nämä "vasemmisto"-laulutkin paremmin:

https://www.youtube.com/watch?v=4CI3lhyNKfo

Tämän työväenlaulun opin jo lapsena :

https://www.youtube.com/watch?v=aFPioo2J8Xo

Tämä on äidin suosikki, vaikka onkin Chydeniuksen tekemä:

https://www.youtube.com/watch?v=gAq6ZJHiWuo

Minkähän laista musiikkia olisikaan synytnyt ilman politiikan sotkemista asiaan?

Vasarahammer said...

Tässä vaiheessa on syytä todeta, että Hartmut Königin taustayhtye Oktoberklubilla ei ole mitään tekemistä Oktoberfestin kanssa vaan sen lokakuussa 1917 tapahtuneen vallananastuksen.

Taistolaisajan likapyykki on pesemättä, Tiitisen lista julkaisematta ja vanhat kommunistit ovat luoneet nahkansa monikultturisteina. Ennen metsästettiin neuvostovastaisia, nyt metsästetään rasisteja.

Anonymous said...

Ihmettelit, miksi Niskanen teki nuo kaksi muusta tyylistään kehnompaan suuntaan poikkeavaa leffaa. Tämänkin takana nainen/naiset. Heilasteli tuohon aikaan Aulikki Oksasen kanssa, sen jälkeen sitten jokusen muunkin samanhenkisen - siis oksashenkisen. Tuolloinhan esim. koko TV-teatterin näyttelijäkööri oli stallareita. Sivuosaa saattoi päästä ehkä esittämään joku halveksittu revarikin. Tiedoksi nuoremmille revari = revisionisti, tämä ilmaisu vastaa nykyään kutakuinkin rasistia oikea-aatteellisten kielenkäytössä.

Nykyään noille itsensä harhaanjohtaneille voi jo hymähdellä (ei tosin esim. Heidi Hautalalle), mutta tuo aika oli todella ahdistavaa. Silloin oli konkreettisesti vallalla "jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan"-käytäntö. Varsinkin ns. kulttuuri- ja itseään älymystönä pitävien piireissä. Hassua, ihan kuin nykyäänkin. Aivan samalla tavalla kuin entisistä natseista tuli DDRn hallinnon selkäranka (eivät neukut luottaneet saksalaisten kommunistien kykyyn tehdä muuta kuin räyhätä), kuoriutui täällä stallareista vihreä liike. Pääasia että on väkevä aate - on se sitten miten hyödytön tai vahingollinen tahansa. Toki sitä aatetyhjiötään voisi vähän vähemmälläkin metelillä täyttää.

Asuessani noina auvoisina aikoina lähes 10 vuotta Itä-Berliinissä kuulin näiltä sosialismia ihannoivilta suomalaisilta kävijöiltä 99-prosenttisesti: miten pääsee länsipuolelle? Sosialistinen realismi iski jo ensimmäisellä kaljahörpyllä.

Tähän loppuun voisi kuunnella ihanan globaalin levyn "Lautanen Guatemalan verta" , tai oikeastaan koko LPn.
tira+

Strix Senex said...

Yritin tässä oikein tosissani miettiä, että mitä hyötyä noista taistolaisista oikein oli. Näin henkilökohtaisella tasolla.

Ensinnäkin, niiden ansiosta säästin paperikuluissa. Silloin 60-70-lukujen taitteessa kun ei tunnettu noita opintotukia, niin kaikki rahansäästöt olivat tervetulleita. Taistolaisilla oli tapana harva se päivä käydä levittelemässä luentosalin pulpeteille papereita, joissa luki, että nyt on Luentolakko tai Mielenosoitus. Niiden papereiden selkäpuolet kun olivat tyhjiä, niin vikkelästi keräämällä sai taas päivän, parin laskuharjoituksia varten konseptipaperit kokoon.

Toinen hyöty oli se, että hankkiuduin leivän syrjään vuotta aikaisemmin kun olin alunperin ajatellut. Siinä nimittäin kävi niin, että se luentohomma alkoi tuntu noiden hullutusten takia vähän lekkeripeliltä ja kun Nokia kysäisi lukukauden alkupäivinä, että olenko minä kiinnostunut vakituisesta työpaikasta, niin minähän vastasin oitis, että mikäpäs siinä.
Ja ehkä siinä oppi nopeaa päätöksentekoakin. Kun kuunteli sitä kurkku suorana esitettyä kailotusta, että "kenen joukossa seisot", siihen oppi vastaamaan alta aikayksikön, että EN ainakaan tuossa joukossa.

Ja mitä tulee vihreisiin, niin sama kaiku on askelten. Eikä se ole mikään sattuma. Ne kaaderit, jotka eivät ole vanhoja taistolaisia, ovat heidän jälkeläisiään. Ja täydennyksenä muutamia vaikutuksille alttiita hyödyllisiä idiootteja, jotka kuvittelevat, että heillä muka on puolueessa jotakin sananvaltaakin.

Sergei said...

"Lenin-setä asuu Venäjällä". Gulag-Vankileirien saaristo. Tuo kirja pitäisi lukea jokaisen edes harppoen. Vaikkakin se on paikoin pitkästyttävä ja asioita liikaakin toistava. Tuo Leninin/Stalinin aika heijastuu edelleen Venäjän tilaan.

Castor said...

Nykyinen stallarijälkeläisten harrastama relativismi on mielenkiintoinen ilmiö. Usein juuri tällaisella relativismilla tarkoitetaan totuusrelativismia, jonka mukaan ei ole olemassa mitään universaaleja, absoluuttisia totuuksia, vaan totuus on aina suhteessa johonkin viitekehykseen, kuten kieleen tai kulttuuriin. Vanhemmat olivat dogmaatikkoja, kodifioidun väitteen (uskon) kannattajia, kommunistisen auktoriteetin seuraajia, aatteen ydinkohdan kannattajia, joille ytimestä lupuminen olisi merkinnyt kadotusta. Jälkikasvulle näyttää relativismista tulleen uusi dogmi, jonka valheellisuutta ei kyetä näkemään, tai siis sitä ei haluta esimerkeistä huolimatta nähdä. Siis nyttemmin relativismi on dogmina korvannut osittain marksismin, tai täydentää sitä, ja kannattajat uskovat, että heidän dogmistaan on niin paljon näyttöä, että sitä ei voida kiistää. Dogmin hylkääminen (apostaasi) on harhaoppia, josta seuraa kadotus ja kuolema. Mutta, mutta: eikö islam ole juuri tuollainen dogmi? Miten islamistien ja relativistien ajatustavat eroavat toisistaan, enkä nyt tarkoita ajatusten/ideologian sisältöä?

Korppi on oikeus said...

Agit prop ja taistolaisajan musiikki on höhlää kaikin puolin, köyhää musiikkia ja typeriä sanoituksia. Sisällissodan ajalta on se paras työläislaulu, punakaartilaisten marssi. Siinä on meininkiä, niin melodisesti kuin sanoituksissa. Ja sitä kun lauloivat miehet, jotka laittoivat henkensä likoon, on homman nimi jotain muuta kuin taistolaisten kommunistilarppaus.

Neukuilla oli kanssa hyvät laulut. Populaarimusiikin ystäville popversio edellisestä kappaleesta.

Ekku said...

Menee pikkuisen ohi aiheen, mutta tässä on sellainen "työväen" laulu, että sen sanoittaja on ilmeisesti töitäkin tehnyt :

https://www.youtube.com/watch?v=4V1IYyEWspc

Hyvä artisti muuten tuo esittäjä. Kannattaa muuten kuunnella myös kappale : "Isisin sissit ja terroristit".

Anonymous said...

Tätä Katjushaa laulettin opiskelijapaikoissa joskus kauan sitten stallareiden kiusaksi uusilla sanoilla. Enpä taida enää kaikkea muistaa mutta jotakin tällaista ne sisälsivät:

Siperian lakeus on suuri,
Sonja siellä lunta lapioi.
Sonjalla oli hiton huono tuuri,
aina tuuli uutta lunta toi.

Olen köyhä kolhooshinainen,
ei oo mulla yhtään yshtävää.
Ei ole lehmää eikä ole lammashta,
eikä shuussha yhtään hammashta.


Katjushalla komiat on keuhkot,
bashka haisee Nevan rannalla.

Kyllä nuoriso on aina ollut hävytöntä.

Entinen opiskelija

Reijo Koiras said...

80-luvun alussa syntyneenä minulta jäi tuo 70-luku kokematta, enkä siksi osaa sitä hahmottaa samanlailla kun 80- tai 90-lukua. 2000-luvun synkimmät mokutusvuodet sen sijaan olen saanut todistaa(vai onko ne vielä edessä) ja niiden aikana olen saanut nähdä kaikenlaista. Silti tuo Lenin-setä asuu Venäjällä-laulu sai minut suorastaan mykistymään. On sitä näköjään tietty ihmistyyppi osannut kunnostautua jo 70-luvulla.

Krypta said...

Tervehys Ykä!

Onneksi meillä ei kotona koskaan kuuneltu noita huutobiisejä. Koska musiikkia opiskelimme isin johdolla, niin vanhat venäläiset klassikot olivat listalla.

Sen paremmin isi kuin kansakoulun opettaja eivät suostuneet biisitoiveisiimme, jotka olivat Kesäpäivä Kangasalla ja Oolannin sota, jota lauloimme hieman muunnetuin sanoin. =)

Anonymous said...

Moro ja kiitos taas hyvästä kirjoituksesta.

Kyllä tuo 70-luku jonka jo tiedostin aivan eri tavalla kuin 60-luvun..johtuu varmaan siitä että 60-luvun ensimmäisenä vuotena olin noin 2 vuotta vanha.
70-luvulla jopa kaupassa käyminen oli politisoitunutta. Työväki kävi E-kaupassa ja Elannossa, Maalaisliittolaiset Osuuskaupoissa ja Porvarit SOK:n myymälöissä. Tuo raja oli todella tarkka. Ennemmin nykyinen (entinen Maalaisliittolainen) kuoli nälkään kuin astui E-liikkeen ovesta ostoksille. Urheileminen oli politisoitunut. SVUL ja TUL. Joskus lapsuudessa kavereiltani saattoi jäädä harrastus harrastamatta, kun kaupungin ainoa lajia edustava seura kuului väärään poliittiseen suuntaan kuuluvaksi. Kaupunginosat jopa lapsuuden kotikaupungissani (keskikoinen kaupunki) jakautuivat työläisten kaupungin osiksi ja toiset alueet porvarillisiksi. Samoin silloiset koulut kansakoulun jälkeen. Kansalaiskoulu, oppikoulu ja yksityinen oppikoulu.
Samoin illanvietto paikat, työväentalot tai nuorisoseurojen talot. Samoin ravintolat olivat jakautuneet tavallisen väen paikoiksi tai herrasväen paikoiksi. Rajoja oli paha rikkoa. Tämä nykyinen alle 30 vuotiaiden aikuisten ryhmä ei todennäköisesti osaa edes kuvitella mitä valintoja vain noin 20 vuotta aiemmin syntyneet ihmiset joutuivat tekemään aivan päivittäisissä asioissa. Asiat tuntuvat nyt aivan käsittämättömiltä, mutta silloin se oli arkipäivää ja itsestään selvyys monessa perheessä.
No, en voi sanoa että kaikki oli tuolloin huonosti. Moni asia oli enemmän tolkullaan kuin näinä sekasorron ja hysterian aikana. Silloin Suomesta puuttui suvakit ja toisten puolesta mielensä pahoittajat. Hoidettiin omat asiat. No, olihan silloin hippejä, mutta ne pyrki polttelemaan omissa oloissaan ja levittivät omaa ilosanomaansa vain saman mielisten keskuudessa (..love and peace). Ei ollut Anarko-Markoja. Silloin oli vielä vanhan liiton talomiehet taloyhtiöissä jotka pisti epämääräiset riekkujat ruotuun ja tarvittaessa antoi vielä kaupan päälle pannuhuoneessa "räkänokkaa" turpaan.

Aika kultaa muistot...vai kultaako??

t.
S.E.P.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Ekulle, Vasarahammerille, tira+:lle, Strix Senexille, Sergeille, Castorille, Korppi on oikeudelle, Entiselle opiskelijalle, Reijo Koiraalle ja Kryptalle & kiitos kommenteistanne.

Ekku: Varsin mielenkiintoista tuo Marski-marssin tunnelma sillä siinä ylistetään armeijaa, jonka sotilaat olisivat Suomen miehittäessään mahdollisesti toimittaneet tuon laulajankin vanhemmat joko Siperiaan tai suoraan monttuun. No, suomalaisuudelle irvailemalla saa edelleenkin tiedostavissa piireissä halvat ja helpot irtopisteet. Ja kiitos tuosta tuoreesta linkistä. Tää olikin mulle ihan uusi tuttavuus.

Vasara: Se Tiitisen lista olis kyllä hyvin mielenkiintoinen saada julki. Ja ei Oktoberfestiä pidä todellakaan pilata lokakuun vallankumouksella.

tira+: Jaa, no tuo saattaa selittää asiantilan kyllä varsin hyvin. Enkä tuota tiennytkään. Sinänsä minulla ei ole vieläkään varsinaista käsitystä Mikko Niskasen poliittisista mielipiteistä. Moskovassa hän opiskeli ohjaajaksi, mutta siihen nyt saattaa vaikuttaa ihan ammatillisetkin syyt. Se ”Lautanen Guatemalan verta” olis kyllä voinut olla tällä listalla. Ja tuo ”jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan”-ajattelutapa elää tiedostavaistossa ihan yhtä lailla edelleenkin. Ja tuo sanomasi ” Toki sitä aatetyhjiötään voisi vähän vähemmälläkin metelillä täyttää” oli kyllä osuvuudessaan kympin arvoinen.

Strix Senex: Kas, sinähän olet ollut kierrättäjä jo ennen kuin siitä tuli muotia. Sinänsä esmes Tiedonantaja-lehti oli ihan yhtä käypää saunansytykettä kuin muutkin lehdet. Nykyinen sanomalehtipaperi muuten jostain syystä palaa paljon huonommin. Vihreistä kertoo sinänsä hyvin se, että susi-Pulliainen otti sieltä jo aikaa sitten ritolat ja totesi että puolue on päätynyt edustamaan suurinpiirtein kaikkea, mitä vastaan se perustettiin. Ennen kaikkea se ei ole enää ympäristöpuolue.

Sergei: Mainostaisin tässä myös virolaisten Ants Oraksen ja Arved Viirlaidin kirjoja, joissa käydään läpi sitä mitä tapahtui Virossa kun maa pakolla liitettiin Neuvostoliittoon.

Castor: Tämä on sitä virallisesti hyväksyttyä ympyrän neliöksi selittämistä. Koska se alkoi ja koska siitä tuli vallitseva tapa en osaa sanoa. Totesit, että ” ja kannattajat uskovat, että heidän dogmistaan on niin paljon näyttöä” ja minä näen tämän näin, että tutkija X sanoo, että tutkija Y ja Z ovat sanoneet, että dogmista on niin paljon näyttöä, joten tämä itsessään kelpaa todisteeksi siitä, että näyttöä on. Vaikka esmes tästä maahanmuuttotilanteesta on lähinnä sitä vastakkaista näyttöä.

Yrjöperskeles said...

Korppi on oikeus: Onhan venäläisillä ihan nättejä lauluja ja niitten melankolinen sävelkulku tietysti vetoaa usein suomalaiseenkin. Tuossa popimmassa versiossa idea muuttuu mielenkiintoiseksi kun tuo nätti laulajatyttö laulaa Katjushaa samannimisen raketinheittimen edessä. Luulen muuten, että jos joku suomalainen iskelmälaulaja tekisi videon, jossa olisi meille vastaavat kansalliset ikonit eli Suomi-konepislari ja polttopullo, niin seurauksena olisi suvaitsevaa joukkorääkymistä.

Entinen opiskelija: Näitä väännöksiähän on tehty maailman sivu, ja monet ovat kyllä parempia kuin alkuperäiset.

Reijo: Kyllä tilannettamme voi sanoa pahemmaksi kuin silloin YYA-aikoina. Kulttuurikommunistit pitivät silloin pirunmoista meteliä ja saivat kyllä rutkasti media-aikaa, mutta ei niitten poliittinen vaikutusvalta ollut kuitenkaan silloin samaa tasoa kuin vihervasemmistolaisella ideologialla nyt. Voisi sanoa, että elämme enemmän Vaaran Vuosia kuin silloin.

Krypta: Oolannin sota ja muunnetut sanat? Ettei se vaan teillä mennyt samalla lailla kuin meillä silloin 1970-luvulla eli:

” Ja se Oolannin sota oli kauhia
hurraa hurraa hurraa
Kun kolmellasadalla peltipurkilla
seilas pultsarit Sammakkolammella

Sumffaraa sumffaraa
osta läskimakkaraa
Kyllä valtio kustantaa!

Ja se kuntamme kesä oli kauhia
hurraa hurraa hurraa
Kun kolmesataa lenkkiä makkaraa
happani Sammakkolammella

Sumffaraa sumffaraa
sumffarallallallallaa
Nyt ei pultsarit ruokaa saa”

S.E.P: Kiitokset sinullekin ja tietysti lämmin kiitos taistolaisille, joita ilman kirjoitusta ei olisi koskaan tullut. Tosin ehkä olisi ollut kaikille helpompaa, jos niitä taistolaisia ja heidän jälkeläisiä ei olisi alun perin koskaan ilmestynytkään. Se, mitä kerrot 1970-luvusta on pitkälti totta ja eritoten aikuisväestön kohdalla. Mukulat taas eivät niin kauheasti piitanneet vanhempiensa yhteiskunnallisesta asemasta eikä mielipiteistä vaan jalkapalloa pelattiin porukalla. Elannosta tulee hyvin mieleen se, kun elannon säästökassa meni nurin silloin 1990-luvun alussa. Saiko ne säästäjät sieltä rahojaan maksimissaan 20 pinnaa pois? Aika kultaa muistot, mutta ei se niitä valheeksi muuta.

Anonymous said...

Kahdeksan surmanluotia oli aika sykähdyttävä niskasen elokuva 70-luvulta ..

-jpt-

Anonymous said...

Huru-ukolla on parempi neuvo: Heittäkää kuikkaa sillä ylihintaisella mädällä omenalla. Osumisestakaan ei niin väliksi. Yleensä Ykän kuvailemia ongelmia on nimenomaan noissa ompuissa, harvemmin muista tulee samanlaisia valituksia.

Anonymous said...

Kun katsoo tuota Kristiina Halkolan esitystä noista lapsista, näyttä ainakin minusta, että hänellä on oikeasti naurussa pitelemistä moista laulaessaan. Arvelee Huru-ukko

Ekku said...

Yrjöperskeles said :

"Onhan venäläisillä ihan nättejä lauluja ja niitten melankolinen sävelkulku tietysti vetoaa usein suomalaiseenkin. Tuossa popimmassa versiossa idea muuttuu mielenkiintoiseksi kun tuo nätti laulajatyttö laulaa Katjushaa samannimisen raketinheittimen edessä. Luulen muuten, että jos joku suomalainen iskelmälaulaja tekisi videon, jossa olisi meille vastaavat kansalliset ikonit eli Suomi-konepislari ja polttopullo, niin seurauksena olisi suvaitsevaa joukkorääkymistä."

Näinhän siinä kävisi. Eikä varmaan soitettaisi Ylen kanavilla. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuollainen paksu, pitkä palmikko on ultra-seksikäs.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys jpt:lle, Huru-ukolle ja Ekulle & kiitos kommenteistanne.

jpt: Kyllä. Se oli perin vaikuttava teos.

Huru-ukko: Nykyinen linja (esmes työnikin puolesta voin sanoa niin), että mätää omenaa ei kannata heittää pois laarista, sillä se opettaa terveet omenat elämään mädän lailla ja arvostamaan sitä tapaa elää. Vaan minä kyllä luulen, että Halkola oli ihan tosissaan kun hän lauloi tuota. Alussahan hänellä suu mutruili mukavasti, mutta hän mielestäni vain odotti, että pääsi julistamaan.

Ekku: Ei taatusti soitettaisi. Mutta nätti tyttöhän se laulaja oli kyllä kerta kaikkiaan.

Anonymous said...

Onhan toinenkin hyvä protestilaulu:

https://www.youtube.com/watch?v=YP3mrEgR1ms

Simo

Castor said...

Silloin ennenkin osattiin vihata. Nykyisessä läntisessä maailmassa viha on kuitenkin paljon silloista vihaa keskeisemmässä asemassa. Vihataan laadukkuutta ("kvaliteettia", joka tekee elämästä elämisen arvoisen), rotujen erilaisuutta, kulttuurien kiistatonta paremmuusjärjestystä, kansallisia saavutuksia, joita ilman kansoja ei olisi, ja siksi "kansakuntia" inhotaan ja supranationalismia (EU) ihaillaan. Älykkyyttä, järkeä sen puhtaassa mutta myös käytännöllisessä muodossa ja ennen kaikkea totuutta ja sen sanomista halveksitaan. Perustuslaillinen tasavaltalaisuus (konstitutionaalinen republikanismi), jota Suomessa ei ehkä ole koskaan ollutkaan on jäänyt "demokratian" ja "enemmistön päätösten" jalkoihin, ja sitä edustaa media. Kriittisyyden ja vasta keksityn "rasismin" välille laitetaan yhtäläisyysmerkit.

Tiedän, että en tule ikäni vuoksi näkemään lopullista rappiota, ja iloitsen siitä joka aamu herättyäni (ja varsinkin uutisia katsoessani). Jossain 70-80 -lukujen vaihteessa (taistolaisuuden ärsyttävyydestä huolimatta, sillä ärsyttäväähän se oli, muttei milloinkaan vaarallista) näkyi jonkinlaista valoa, ja uskoin vielä, että kaikki saattaa sittenkin kääntyä parempaan suuntaan. Lopullinen synkkyys sai alkunsa jossain 90-luvun puolivälissä, eikä paluuta "porvarilliseen huolettomuuteen" ole ollut kuin harvoilla ja valituilla, vaikka harhakuvana oli sen tarjolla oleminen kaikille loputtomana onnellisuuden lisääntymisenä "hyvinvoinnin kasvaessa". Tämä oli tietenkin mieletöntä. Järjen käyttö on nykyisin sananvapauden lailla "vastuullista", jolla adjektiivilla kumpaakaan ei saisi modifioida eikä rajoittaa.

Castor said...

Yöpöydällä on Miltonin "Paradise Lost", ja Alexis de Tocquevillen "Democracy in America", niin ettei kannata ihmetellä sekoilujani.

Castor said...

Jean Raspailin "The Camp of the Saints" tuli lukaistua viime viikonloppuna. Kannattaa tutustua, en tiedä onko käännetty suomeksi, mutta tästä saa englanninkielisen pdf-version: http://www.jrbooksonline.com/pdfs/camp_of_the_saints.pdf.

Kertomus barbaarilauman tulosta Eurooppaa tuhoamaan 21. vuosisadalla, profeetallinen teos, kirjoitettu 1973. Raspail on harvoja konservatiivisia ranskalaisia älykköjä, ikää 90 vuotta.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Simolle ja Castorille & kiitos kommenteistanne.

Simo: Tuo kappale ansaitsee ehdottomasti tulla kuulluksi.

Castor: Täysin totta, ja paradoksaalisinta lienee, että nuo asiat, joita ns. tiedostavat tahot vihaavat ovat asioita, joilla saadaan aikaan toimivia yhteiskuntia. Yhteiskuntia, jotka elättävät nämä tiedostavat yksilöt joista ei näille yhteiskunnille ole mitään hyötyä.

Konservatiivisista älyköistä tulee mieleeni Thomas Sowell, joka on todennut osuvasti:

” If you have always believed that everyone should play by the same rules and be judged by the same standards, that would have gotten you labeled a radical 60 years ago, a liberal 30 years ago and a racist today.”

Kaveri on muuten ihonväriltään musta.

Castor said...

Kiitos, lainaan Thomasia jatkossa!

Anonymous said...

Mahtoivatkohan suomalaiset ikinä tehdä Ewan Maccollin Ho Chi Mihnin balladista taistolaishoilausversiota? En ole löytänyt:
https://www.youtube.com/watch?v=2xxUOveX2wA

Ruotsalaiset ovat kyllä tässä nimenomaisessa tehtävässä kunnostautuneet:
https://www.youtube.com/watch?v=H7-6rt1Iv4A

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Castorille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Castor: Törmäsin tuohon Thomas Sowelliin ensimmäisen kerran Kumitontun blogissa.

Ano: Tuohon en ole koskaan itse törmännyt.

Anonymous said...

Ah, miten nostalgista. Tämä taistolainen laululiike oli meidän maalailiittolaisessa kodissamme yleisen irvailun (isä) ja kauhean kärsimyksen (äiti) kohde ja lähde. Vapunpäivä oli äidille ertyinen kärsimyspäivä, hän kun ei koskaan hoksannut, että sen radiovastaanottimen voi askareiden ohessa myös sulkea;) Myöhemmin toki olen saanut havaita, että tämänkaltaisella säveltaiteena esitettävällä pseudotaiteellisella paatoksella voi sukupolvesta riippumatta olla oma markkinasegmenttinsä: olihan Kerkko Koskisen Ultra Bra:kin jonkin aikaa varsin suosittu, vaikka ns. musiikki oli suoraan Chydeltä lainattua, ja sanatkin täyttä paskaa.

Castorin kääntelemästä demokratian heikkoudesta löytyy myös terävä ja hauska satiiri 90 vuoden takaa: Henry Louis Menckenin "Notes on Democracy". Toki satiiri koskee tietenkin ja ennen muuta amerikkalaista perustuslaillista demokratiaa, mutta jotenkin näyttää siltä, että näin se täälläkin käytännössä menee. Teksti on paitsi hauskaa myös viimeisen päälle hyvää jenkkienglantia; olihan Mencken nykyaikaisen amerikanenglannin isä, Baltimoren professori peräti. Kirjan voi vapaasti pudottaa pdf-formaatissa osoitteesta: http://xa.yimg.com/kq/groups/23408285/1168298562/name/Notes+on+Democracy+-+H.L.+Mencken.pdf

Mutta takaisin oman aikamme Euroopan demokratioiden taisteluun kansanvaltansa puolesta: Unkarin pääministeri Viktor Orban piti runsaat pari viikkoa sitten väkevän itsenäisyyspäiväpuheen. Amerikkalaisen Gates of Vienna -(viha?)sivuston isäntä "Baron Bodissay" päätti ottaa puheen "Rosetta Stone" -projektiksi, siis video tekstitettäväksi mahdollisimman monelle kielelle. Nyt GoV:lta löytyy myös suomeksi tekstitettynä, minähän siihen osasyyllinen olen. Kannattaa käydä katsomassa, sillä siinä kuuluu oikeaa kansasta välittävän valtiomiehen puhetta. Eikä se tekstityskään omasta mielestäni ihan paska ole.

Terv. Achtung

Anonymous said...

Annetaanpas väliin pikku elokuvavinkki blogin lukijoille ja kirjoittajalle:

http://www.imdb.com/title/tt4176826/

Er ist wieder da

Uskomatonta että tämä on tehty Saksassa!

http://viooz.ac/movies/29568-look-whos-back-er-ist-wieder-da-2015.html

-Tvälups-

Jk en kuulu AH-fanclubiin mutta ellei tämä leffa herätä ajatuksia niin peli on menetetty

Anonymous said...

"Vasemmistolaisilla oli parhaat bileet" kääntyisi suomeksi että "vasemmistolaisilla tytöillä oli kaikkein löysin sukupuolimoraali". Bileet ja pöksylähetys kävelivät käsi kädessä.

Anonymous said...

Kun viittasit niihin, jotka ottivat "sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi" hourailun liian tosissaan, niin tuli mieleen että jaksaisitkohan joskus kirjoittaa oman alasi näkökulmasta siitä, että millaisia kasvatusperiaatteita ja millaisten periaatteiden puuttumista yhteiskunnan huostaan päätyvissä tapauksissa kuinkakin paljon sovelletaan.

Ymmärrän hyvin sen, että turpakiinnivelvollisuus sitoo silleen, ettei ketään tai kenenkään kotia, vanhempia tms. voi kuvailla tunnistettavasti. Mutta jonkinlaisia tunnistettavia karikatyyrejä, stereotypioita ja arkkityyppejä ura on varmaan tuonut eteen? Pera Päihdeongelmainen? Jaana Jakorasia? Eenokki Elämäntaparikollinen? Ulla Ulkoaohjautuva? Vieno Vapaastikasvattava? Niilo Narsisti? Tai jotain...

Olet oikeassa kun sanot ettei taistolaisuus koskaan loppunut. Kommunismi on internationalista sosialismia. Monikultturismi - jota myös Stubb ja Katainen kannattavat - on internationalistista sosialismia.

Becker said...

Huh huh, meni oikein puistatuksia läpi kun näitä vähän kuuntelin, siis vain vähän.
Muistan nuo ajat oikein hyvin. Olen käynyt sen ajan Leningradissa,Puolassa ja Virossa, eikä minulla ollut kovin korkeata käsitystä sosialistisesta ihanteesta. Suomessa kaikki kulttuuriin liittyvä oli siihen aikaan punikkien käsissä. Mm. Ateneumin "taideopiskelijat" menivät hyvin pukeituneina kalliit kamerat kourissaan Tallinnaan ihastelemaan, miten hyvin siellä ovat asiat. Hyvä etteivät saaneet turpaansa. Jopa parempien perheitten penikat kävivät Stokkalla ostoksilla vanhempiensa korteilla ja sitten tavattiin kadun toisella puolella Rautatalon kahvilassa kehumassa sosialismin ihanuutta. Mä en silloin sitä porukkaa tajunnut, enkä tajua vieläkään. Elävät markkinatalousmaassa muotivaatteitten keskellä ja vapaana liikkumaan, mutta marssivat sitten punalipun alla hoilaten kansainvälistä. Kaksinaismoralismin ja ihmisen tyhmyyden huippu. Nämä sen ajan punikit ovat saaneet olla medialta aika rauhassa, mikä sinänsä ei yllätä.
Olin pentuna ymmärtämättömyyttäni liittymässä Pioneereihin, kun kuulin mitä kaikkea kivaa siellä tehdään.Faija totesi suorasukaiseen tyylinsä, että ET LIITY ja mä kerron kymmenen vuoden kuluttua miksi et. Kymmenen vuoden kuluttua ymmärsin jo itsekkin.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Achtungille, Taisteluvälineupseerille, Ano1:lle, Ano2:lle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Achtung: Ultra Bran sanoituksistahan vastasi eräs Sinnemäki. Senkin bändin hypetysajoista on jo parikymmentä vuotta. Tuo ajan kulku on vaan hurjan nopeeta. Oliskos sulla suoraa linkkiä tuohon Orbanin puheeseen?

Taisteluvälineupseeri: Melko hervoton idea tuossa elokuvassa kyllä on.

Ano1: Tuo pitää varmaan paikkansa. Itsellä kun kovimpaan taistolaisaikaan oli tytöt vielä yäk niin tuo ehti mennä minulta ohi.

Ano2: Pannaan mietintään. Minä olen sinänsä nykyisin aika varovainen omasta alastani kirjoittamisesta, sillä se on niin pahasti tähtäimessä. Jos lastensuojelu reagoi, se tekee väärin. Jos se ei reagoi, se tekee väärin.

Becker: Ja oikeastaan sama jatkuu, sillä ollakseen ”vakavasti otettava” täytyy taiteilijan olla jollain tavalla vasemmistolainen. Tero Vaara on virkistävä poikkeus.

Anonymous said...

Juu, anteeksi, Ykä, Viktor Orbánin puhe suom. tekstillä pitäisi löytyä osoitteesta:
http://gatesofvienna.net/2016/04/a-rosetta-stone-for-viktor-orban-finnish/

Puheessahan viitataan, joskin sivulauseen omaisesti, ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä myös unkarilaisten kokemuksiin siitä neuvostososialismin ihanuudesta. Madjaarien kieli muuten kuulostaa suomalaisen korvaan viehättävältä: siinä on meille varsin tuttu äännerakenne, sekä sanojen ja lauseiden painotus eli intonaatio. Ja on siitä kuultavissa myös suomensukuiset lauserakenteet. Muistan muinoin, 80-luvulla jonottaessamme autolla Unkarin rajalla, kun rajamiehet puhelivat keskenään. Kaveri tokaisi, että tuommoiselta meidänkin puhe varmaan muiden ulkomaalaisten korviin kuulostaa. Mihin tokaisin, että niin, eihän tuosta tosiaan mitään ymmärrä, mutta kuulostaa se _meille_ silti tutulta. En edelleenkään - tuskin koskaan - osaa lainkaan unkaria, joten tämän käännöksen jouduin tekemään enkku- ja sakukäännösten tuella. Ugrilaiskielestä germaaniseksi käännökset eivät yleensä ole kovin laadukkaita, ja oma intohimoni oli "palauttaa" suomensukuinen moodi ja sisältö noihin virkkeisiin. Oudoksuttavat lainausmerkit parissa kohtaa (alku- ja loppumetreillä) johtuvat siitä, että lähteinä käyttämissäni käännöksissä ne myös olivat. Oletin, että nämä lauseet ovat lainauksia joistain klassikoista, joita en jaksanut lähteä vieraalla kielellä etsimään. Joten niiltä osin, shame on me!

Terv. Achtung

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Achtung. Olipa erinomainen puhe ja tuollaisia poliitikkoja tarvittaisiin täälläkin. Unkaria en osaa minäkään, mutta käännöksesi oli hyvä, sillä se oli sujuvaa kieltä ilman mitään töksähtelyjä. Olen muuten siinä käsityksessä, että jos vaikka engelsmanni kuuntelee puhetta jossa suomalainen ja unkarilainen puhuvat lauseita vuoron perään, niin hän ei tajua, että tässä puhutaan kahta eri kieltä.

Anonymous said...

Kirjavinkki: Kylävaara: Taistolaisuuden musta kirja.

Käsittelee taistolaisuuden ja monien tunnettujen henkilöiden välistä yhteyttä, kulttuurin, opetuksen, median jne. soluttamista, pöksylähetystä, hyvätoveriverkostoja, toverituomioistuimia...

Anonymous said...

Spede oli enemmän oikealle kuin vasemmalle kallellaan. Spede ei saanut koskaan Elokuvasäätiöltä rahaa. Kaiken maailman tiedostavaiset jakoivat säätiön potit keskenään.

Muistaako kukaan ainuttakaan niistä tiedostavaisten tiedostavaisista elokuvista enää tänä päivänä?

Muistaako kukaan menneensä elokuvateatteriin ihan omilla rahoillaan katsomaan tiedostuspläjäyksiä?

Speden leffat tietenkin ovat yhä jokaisella tuoreena mielessä.

Anonymous said...

Milloin noita äärivasemmistolaisia, väkivaltaa, kansanmurhia, totalitärismiä ja hirmuhallitsemista ihannoivia lauluja ja niiden esittäjiä aletaan käsittelemään vihapuheena ja vihapuhujina?

Jokaisen kannattaa katsoa tuubista, se, mitä sanottavaa Yurilla on KGB:stä.

https://www.youtube.com/watch?v=y3qkf3bajd4

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle ja Ano3:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Kommunismin Musta Kirja on tullut luettua, mutta tuota en ole vieläkään hankkinut. Täytyy pistää työn alle.

Ano2: Itse asiassa Spede taisi saada elokuvasäätiöltä muutaman tonnin Viu-hah-hahtaja-elokuvastaan. Liekö antaneet piruuttaan? Speden leffat ovat jääneet elämään ja itse tykkään eniten hänen tuotannostaan ennen Uuno-leffoja.

Ano3: Jaa-a? Milloinkahan? Tässä kun päästään aina siihen, että Neuvostoliitto voitti kakkosrähinän ja oikeushan seuraa aina voittajan miekkaa.

Tom Kärnä said...

Uskaltaisikohan noita itse katsella ja kuunnella?...

Anonymous said...

Neuvostoliiton komm. puoluetta ylistävän banderollin kuvassa on etualalla pitkä heppu, jonka vanhempi veli taitaa laulaa vieläkin Agit Propin. Juniorivelikin oli mukana taistolaisessa laululiikkeessä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Tom Kärnälle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Tom: Rohkeasti vaan. Sinä kun olet kumminkin aikamies, niin tiedät, milloin kannattaa pitää taukoa. Meinaan jos verenpaine kohoaa liikaa.

Ano: No nyt kun sanoit, niin yhdennäköisyyttä näyttää olevan. Agit Propin puolesta täytyy sanoa, että ne osasivat oikeasti laulaa, eikä vain rääkyä.