- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat, täällä Antero
Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin
yhteislähetyksessä. Olemme tällä kertaa Helsingissä, ja lähetyksemme käsittelee
Helsingin Sanomien tuoretta uutista, jonka mukaan internetissä velloo aina vain
aikaisempaakin suurempi määrä rasismia. Uutisessa ei tosin kerrota sitä, mitä
se rasismi käsittelee ja mistä sitä löytää, eivätkä Hesarin uutisessa mainitut
tutkijat Vesa Puuronen, Tero Tihveräinen ja Anna Rastas olleet halukkaita
haastatteluun. Mutta asioistahan on otettava selko, ja olemme jälleen kerran
tuoneet sitä varten paikalle oikean miehen. Selitteläätiön ja soveltavan
spedestetiikan tohtori ja suomalaisen selitteläätiön grand old man, Adolf
Butler, tervetuloa lähetykseen.
- Tervehdys
kaikille Huitsinnevadan paikallisradion kuuntelijoille ja Huitsinnevadan
Paikallisdemokraatin lukijoille. Ja myös sinulle, Antero sekä mainioille äänimiehillesi
Hösselle ja Pertalle. Teidän kanssanne on aina niin mukavaa rupatella.
- Tohtori Butler, väkisinkin tulee mieleen
ajatus, että tätä median puolelta ryöpytettyä nettirasismista huolestumista
tulee esille erityisesti silloin, kun nimenomaan maahanmuuttajaväestömme on
niin sanotusti törttöillyt. Ja niin kuin tiedämme, tässä viimeisen puolen
vuoden aikana sitä törttöilyä on kyllä esiintynyt enemmän kuin sen verran. Onko
tässä kyse jostakin median hämäysoperaatiosta, jolla pyritään osoittamaan että
kantaväestön sanoma sana on vakavampi asia kuin vähemmistöryhmien tekemä teko
ja sen vuoksi teko, härskikin sellainen kannattaa unohtaa ja keskittyä sanaan?
- Meinaten, vaikka Hesarin juttu oli varsin
lyhyt, niin siihen on onnistuttu ymppäämään termit nettirasismi, rasismi,
nettirasismi, kärjekkäät mielipiteet, kiristyneet asenteet, rasistiset
kommentit, viharikokset, viharikokset, rasistiset rikokset, netin viharikokset,
viharikokset, netissä tapahtuvat viharikokset, internetissä käydyt rasistiset
keskustelut, massiivinen rasistinen puhe netissä, väärät käsitykset, halveksuva
puhe, rasismi sekä vielä rasismi ja kun koko jutun pituus oli vain 255 sanaa,
niin tästä saa helposti käsityksen, että nimenomaan kantaväestön
suunpieksäminen on se suurin ja ainoa ongelma maassamme, ja sen rinnalla
maahanmuuttajaväestön tekemisistä keskustelu on äärimmäisen rahvaanomaista ja
epärelevanttia yleensäkin. Ja helposti saa myös käsityksen vanhasta Göbbelsin
luomasta opista eli ”toistamalla totuudeksi”.
-
Juuri näin, Antero! Sulla se toi hoksa toimii yhtä hyvin kuin ennenkin. Pakkohan
meidän on yrittää tuota ”toistamalla totuudeksi”-menetelmää, kun eihän meillä
muuta ole. Katsos, kun meillä on ongelma. Kun me alettiin aikanaan köijätä
tuota porukkaa tänne Afrikasta ja Lähi-idästä, niin niittenhän piti olla
sellaisia kilttejä ja kiitollisia käveleviä solidaarisuuspystejä, jotka olemassaolollaan
osoittaisivat sen, kuinka hyviä ihmisiä me hyvät ihmiset oikein olemmekaan. Kun
kysehän oli kuitenkin vain meistä ja meidän egostamme. Jos suunnitelma olisi
toteutunut niin kuin silloin ajateltiin, niin silloinhan jokainen asian
tiimoilta kankkulan kaivoon heitetty ropokin olisi nähty sinänsä positiivisena
sijoituksena, sillä kirkastaisihan se sijoitus penni penniltä meidän omaa
kuvaamme meidän omassa keskuudessamme. Ja muistahan ei niin suurta väliä
olekaan.
-
Mutta me unohdimme, piru vie, pari asiaa. Ensinnäkin tämän kävelevän
solidaarisuuspokaaliaineksen laatutarkastus jäi tekemättä ja huomattiin, että
ei ne niin kilttejä ja kiitollisia olleetkaan. Ehkä olisi pitänyt sittenkin
kuskata ne solidaarisuuspokaalit tänne jostain Polynesiasta. Ne olisivat
varmaan olleet rauhallisempaa väkeä. Mutta nyt ollaan sitten siinä tilanteessa
että eihän sen tänne kuskatun porukan tekemän väkivalta- ja
seksuaalirikollisuuden määrää voi millään enää kiistääkään. Sen kanssa pitää
vaan olla ja elää, tai siis laittaa tavalliset kansalaiset elämään ja yrittää
selittää ongelma olemattomaksi.
-
Ja toinen asia, mikä meiltä unohtui, liittyy nimenomaan noihin tavallisiin
kansalaisiin. Rahvaaseen, piru vie. Jolle me varattiin se maksajan ja
hyväksyjän osa. Ei me edes mietitty sitä porukkaa sen enempää. Ajateltiin, että
nieleehän se tämän kun se on niellyt kaiken muunkin. Mutta viime aikoina se
rahvaan perhana on tehnyt jotain aivan odottamatonta ja sellaista, mitä ei
otettu laskelmissa ensinkään huomioon. Sellaista, mitä se ei ole tehnyt, no, ei
minun aikanani ainakaan.
- Ja mikä tämä odottamaton teko sitten oli?
-
No kun se rupesi ajattelemaan. Se ymmärsi alkaa funtsia ihan tosissaan, että
mikäs se syötetyn monikulttuurisuuspropagandan ja todellisuuden välinen suhde
oikeastaan on. Ja tottahan se hoksasi, että sitä oli kusetettu. Koska eihän
siihen loppujen lopuksi paljon vaadita. Kun koko ideammehan perustui siihen,
että rahvas nimenomaan ei ajattele. Sille
syötetään valmiiksi pureskeltu totuus ja se nielee sen kiltisti. Mutta sitten
tuli se juuttaan internet. Jos me pärjättäisiinkin vielä pelkillä
sanomalehdillä, niin eihän tässä olisi mitään ongelmaa. Humanitaarisen
maahanmuuttajan tekemää väkivaltarikosta ei olisi olemassakaan, koska sitä ei
olisi julkaistu lehdissä ja rahvas odottaisi koomassa seuraavaa lottoarvontaa
niin kuin aina ennenkin.
- Eli voiko siis todeta niin, että se netissä
oleva keskustelu, mitä nuo Hesarinkin jutussaan mainitsemat rasismin tutkijat
nimittävät kaikilla mahdollisilla inhimillisen halveksuttavan vihan
termistöillä onkin vain ilmiasu sille, että rahvas on yllättäen alkanut
ajattelemaan ja kyseenalaistanut selitteläättöreitten ja soveltavien
spedestetiikkojen heille suoltaman propagandan? Sen nimenomaisen propagandan, jolla
itse asiassa vain yritetään puolustaa jo alunperinkin täysin epäonnistunutta
väestöpoliittista kokeilua ja sen myötä syntyneitä suojatyöpaikkoja ja tyhjän
päälle rakennettua akateemista arvostusta. Eli niin sanotulle vihapuheelle on
siis aivan asiallinen peruste?
-
Kyllä. Näin on. Tutkijoitten toistuva esilletulo on harras pyyntö siitä, että
ettekö te voisi olla hiljaa ja antaa meidän päteä keskenämme teidän meille
tienaamilla verorahoilla niin kuin aina ennenkin.
- Mutta eikö olisi silloin yksinkertaisinta
todeta, että tämä projekti on mennyt perseelleen, pyytää anteeksi
epäonnistumista ja alkaa yhdessä suunnitella tapoja, jolla asiat saataisiin
järkevämmälle tolalle?
-
No eihän se semmonen ole mahdollista. Sehän olisi sen tunnustamista, että
rahvas tiesi asiat paremmin kuin akateeminen yhteiskuntatieteilijä. Ja sehän
laittaisi koko tieteenalan liipaisimelle muutenkin. Rahvas saattaisi alkaa pian
ajatella siihenkin liittyviä asioita. Ja sen myötä se saattaisi tehdä ikäviä
johtopäätöksiä.
- Mutta eikös näitten tutkijoitten tulisi sitten
yleisen rasismikirkumisen sijasta ottaa esimerkkejä tästä niin sanotusta
rasistisesta ajattelusta, toimia samoilla tavoilla eli esittää perustellut mielipiteensä
siitä, miksi kritiikki ei tutkijoitten mielestä pidä paikkaansa? Käyttää
faktoja ja perusteluja? Aivan juuri niin kuin tekevät ne ihmiset, jotka
arvostelevat niin monikulttuuripropagandaa kuin monikulttuurisen yhteiskunnan
kiistattomia ongelmia.
-
Kuules, Antero. Jos ne pystyisivät siihen, niin luuletko ettei esmes Jussi
Halla-ahoa olisi puhuttu pussiin jo kymmenen vuotta sitten? Tässähän se
ongelman ydin on. Me loimme monikulttuurisuusideologian. No, utopiaahan se on.
Ei se mihinkään faktoihin perustu. Pelkkiin elämää kokemattomien ihmisten
unelmiin. Tai niin no, minun kohdallani tietysti puhtaaseen harrastukseen, eli
asioitten vituralleen hässimiseen valtakunnallisella tasolla. Ei me edes
odotettu mitään kritiikkiä. Mutta sitten sattui se odottamaton tilastopoikkeama
ja haalariväellä alkoikin raksuttaa.
-
Mitä nämä tutkijat siihen pystyvät tekemään? Ei heitä ole koulutettu
varsinaisesti perustelemaan mitään, vaan he ovat ammattimaisia rasismin
etsijöitä ja ennen kaikkea sen uudelleen määrittelijöitä. Ainoa, mihin he
pystyvät, on aina vaan uusien ja uusien asioitten määrittely rasismiksi. Mikä
ei sinänsä paljoa vaadi, sillä määrittelyn pohjana on se, onko tutkimuksen ja
määrittelyn kohde samaa mieltä kuin tutkija itse. Jos ei, kyseessä on rasismi.
Jos määrittelyn kohde lisäksi kyseenalaistaa tutkijan arvovallan, kyseessä on
myös viharikos. He pystyvät löytämään rasismiksi määrittelemänsä asian, mutta
jos heiltä kysyy, että mitä sitten, niin heillä menee sormi suuhun, eivätkä he
pysty muuhun kuin toistamaan edelleenkin, että hei, minä löysin rasismia.
- Eikö sitten kannattaisi antaa asian vallan
olla? Jos te ette sille kumminkaan mitään mahda. Poskea soitetaan joka
tapauksessa. Ei internet enää mihinkään katoa.
-
Ei katoa niin, mutta vielä meillä on yksi keino jäljellä.
- Mikäs keino se on?
-
Internetin rasismipisteytys.
- Internetin rasismipisteytys?
-
Sinähän Antero toistat minua kuin yliopistollinen rasismintutkija itseään. Internetin
rasismipisteytyspä hyvinkin. Ideahan läksi liikkeelle Oikeusministeriön
demokratian uudelleenmäärittely- ja uuskielen osastolta, jossa pykäistiin
pystyyn projekti, jossa kartoitetaan taas kertaalleen vihapuheen aiheuttamia
turvattomuuden kokemuksia. Minähän olin itsekin tuota joutohetkinäni pystyyn
pykäämässä mutta siinä asiaa suunnitellessa porukalla oli tunne, että tää on
taas niin kertakaikkisen lievää ja sitä samaa kuin aina ennenkin. Kun siinä
kaikki perustuu siihen, että jos ihminen on kokenut jotain, tai ainakin tuntenut
kokevansa jotain meidän ideologiaa hyödyttävää, niin hän on silloin ihan
oikeasti kokenut jotain ja siihenhän on pakko reagoida suurella ärtymyksellä ja
tuomitsemisella. Mutta sitä on yritetty jo niin monta kertaa, että sillehän
nauraa jo naurismaan aidatkin.
-
Se edellinenkin tutkimuskin oltiin jouduttu painamaan kahteen kertaan, kun
kirjapainossa jätkät oli nauraneet tekstiä lukiessaan itsensä niin tärviölle,
että unohtivat vahtia konetta ja painettuun tutkimukseen tuli vahingossa
tekstin sekaan kuvia viimeisimmästä Jallusta. Totta kai tämäkin projekti sinänsä
viedään loppuun, sillä sitenhän estetään akateemista työttömyyttä, joka on
likimain yhtä suuri häpeä tälle kansakunnalle kuin rasismiksi tulkitut niin
monet, monet asiat.
-
Mutta kaikkien näitten epäonnistumisten jälkeen pidettiin aivoriihi ja
todettiin, että se tuote, mitä me aiotaan myydä ei mene kaupaksi millään
perusteilla muille kuin korkeintaan nuorille yliopisto-opiskelijoille sekä
vihreille ja vasureille ynnä Päivi Lipposelle. No hei, millä ihmeellä se
menisikään läpi, kun ne meidän perusteet hävettäisi meitä itseämmekin, jos me
hävetä osaisimme. Näin ollen päätettiin, että ei perustella enää mitään, vaan
tehdään sitä, missä ollaan hyviä eli tylysti käsketään ja kielletään. Eli
survotaan määrittelemämme totuus ihmisten kurkusta alas ja vaiennetaan rasismiksi
tulkittava järjen ääni. Niinpä demokratian uudelleenmäärittely- ja uuskielen
osastolle ollaan perustamassa – näin alkuun – sata kappaletta internetin
rasismipisteyttäjän virkaa. He tutkivat internetin keskustelupalstoja, blogeja
ja sen semmoisia ja antavat rasistiseksi tulkituista havainnoista
rasismipisteitä.
- Minkälainen tämä pisteytys on?
-
Yksi rasimipiste: Tutkittava kohde ei sisällä rasistiseksi tulkittuja asioita,
mutta ei myöskään avoimesti tuomitse rasismia.
-
Kaksi – viisi rasismipistettä: Tutkittavassa kohteessa kyseenalaistetaan
monikulttuurin teoria tai sen käytännön ilmentymät, ja kyseenalaistaminen
perustuu faktoihin. Mitä paremmin asiat perustellaan, sen suurempi on
rasismipistetytys. Esimerkkinä voinen käyttää Jussi Halla-ahon blogia, jossa
pisteytys olisi vitosen pinnassa.
-
Kuusi – kymmenen rasismipistettä: Tässä on sitten se varsinainen törkytavara
alkaen haistattelusta edeten turpaanvetämisen kautta kuulaa ottaan-linjalle.
- Onko näistä rasismipisteistä sitten
jonkunlaisia seuraamuksia niin juttujen kirjoittajille kuin sivustojen
ylläpitäjille?
-
Onhan toki. Oikeusministeriö on tekemässä myöhemmin julkaistavaa ohjeistusta
tuomioistuimille. Tietty määrä pisteitä tuo automaattisesti käskyn lopettaa
blogi tai sivusto uhkasakon uhalla. Seuraava pistemäärä tuo automaattisen
sakon. Sitä seuraava tuo taas ehdollista ja sitä seuraava luonnollisesti
ehdotonta vankeutta. Mikäli blogi tai sivusto suostuu lopettamaan toimintansa
ja poistamaan kaiken sisältönsä netistä ennen oikeustoimien alkamista, pisteet
nollataan ja tekijä armahdetaan. Menetelmä on siitäkin nerokas, että
tuomioistuimien ei tarvitse enää tuhlata aikaansa sorvatakseen selityksiä
tuomioille tyyliin ”logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei ole
todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa.”
Nyt tuomioistuimien ei tarvitse muuta kuin todeta, että tulipa tuollakin
sivuston ylläpitäjällä tai blogikirjoittajalla pinnat täyteen. Samoin
säästytään aikaa vievältä poliisin esitutkintatyöltä. Asiaa ei edes tarvitse
käyttää poliisilla, vaan sen voi siirtää suoraan tuomioistuimille, ja siellähän
asia sujuu tämän systeemin mukaan nopeasti ja tehokkaasti.
- Tuossa on kieltämättä melkoinen pelote. Mutta
hyvin suuri osa tarkoittamastanne aineistosta toimii nimimerkin takana
yhdysvaltalaisilla palvelimilla. Oikeusministeriön arvovalta ei sinne ylety.
-
Myöntää täytyy, mutta näillekin sivustoille tullaan lähettämään säännöllisesti
viikoittainen rasismipisteraportti varustettuna ilmoituksella että jos henkilöllisyytenne
saadaan selville, ei armahduspykälä enää koske teitä. Se pistää meinaan kylmän
ringin vihakirjoittajan persreiän ympärille, kun hän tietää että kakkua olisi
kasassa jo kolme vuotta kuusi kuukautta ja ainoa keino selvitä siitä on panna pillit
pussiin ennen kuin nimi tulee julki.
- Ja siinähän joku sopiva oikeusministeriön
palkkaama trolli paukuttaa äkkiä blogin pitäjälle tekaistuilla kommenteillaan pari
kolme vuotta lisää.
-
Kyllä. Eikö olekin kaunista?
- Kaunista, hyvin kaunista. Sanoitte, että
alkuun palkataan sata rasismipisteyttäjää. Enemmänkin siis on tulossa?
-
Totta kai. Eihän tuolla määrällä vahdi kuin muutamia suuria sivustoja ja
facebook-nimiä. Lopullinen määrä pyörii tuossa kuuden – seitsemäntuhannen uuden
virkahenkilön kieppeillä. Hehän tietenkin maksavat kohtuullisen hyvästä
palkasta verojakin, ja tämähän lisää bruttokansantuotetta ja auttaa osaltaan
maatamme nousemaan lamasta.
- Helppoa kuin heinänteko, joo. Vaan eikös
tommonen uudistus kuitenkin pidä siunata eduskunnassa? On nimittäin melko
rankkaa settiä näin äkkiseltään.
-
Totta kai se seuraavassa eduskunnassa siunataan. Vaikka rahvas on tietyissä
asioissa jo oppinut ajattelemaankin, ja tajunnut, että asiat ovat pielessä,
niin suurin osa ei ole vielä ymmärtänyt, että syyllinen on nimenomaan juuri se
sama puolue, mitä hän on aina äänestänyt ja mitä hän äänestää tulevissakin
vaaleissa. Se on jotenkin niin kauniin paradoksaalista. Äänestäjä uskoo
saavansa puolueeltaan apua sen epäkohdan korjaamiseksi, jonka puolue on itse aiheuttanut
ja jota se ylläpitää jatkossakin. Ja antaa puolueelle äänensä, että se puolue,
johon hän luotti, voi tehdä äänestäjän elämän mahdollisimman hankalaksi vielä seuraavaksi
neljäksi vuodeksi. Hyväuskoisuudessaan se äänestäjä antaa meille legitimiteetin
neljäksi seuraavaksi vuodeksi tehdä juuri toisin kuin hän olisi halunnut ja
hässiä asiat hänen kannaltaan vielä enemmän vituralleen kuin nyt.
- Ja sen jälkeen päästään jälleen siihen
ideaalitilaan, että rasismintutkijat voivat rauhassa kirjoittaa juttuja
toisilleen kehuttavaksi, eikä kukaan enää uskalla panna hanttiin?
-
Nimenomaan näin.
- Tohtori Butler, kiitän teitä haastattelusta.
Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Hei äänimiehet! Rojut
Transittiin ja sitten Lällävedelle saunomaan. Ykä laittoi jo tekstiviestin,
että sauna on saavuttuamme kuumana ja kalja kylmänä.
Myöhemmin,
matkalla kohti Pinnanmaan mäkisiä tasankomaita
- Vaan nyt täytyy sanoa teille jätkät, että
kyllähän tuota myöten meilläkin loppuu hommat. Kun kattoo näitä meidänkin
lähetyksiämme, niin siinä paukkuu rasismipisteet sen verran punaisena, että
kyllähän siinä vastaava päätoimittajamme Esko Äng alkaa miettiä, että
kannattaako sitä sentään lähteä elinkautista istumaan. Niin että tässä tarttee
varmaan ruveta miettimään muita elinkeinoja. Kyllähän Huitsinnevadassa hirviä
on, Lällävedestä saa kalaa ja pottua voi lyödä kasvamaan tonttiin, mutta
olishan se kiva saada vähän ekstrasärvintäkin välillä.
Hösse:
Vaan minullapa sitä on idea.
Pertta:
Hä? Kerro heti.
Hösse:
No se kirjapainossa vituralleen mennyt yhteiskuntatieteellinen
rasisminvastainen tutkimus, mihin tuli vahingossa pornokuvia mukaan.
- Hä? No mitäs siitä?
Hösse:
Ostetaan se. Koko painos. Ja pyydetään se valmiiksi silputtuna.
- Mitteekö höpäjät?
Pertta:
Hei, minä hoksaan. Pyydetäänkö silpun lisäksi vielä todistus, että tää on
yliopistolta ja sisältää äärimmäisen rasisminvastaista materiaalia.
Hösse:
Nimenomaan. Ja sitten me aletaan pussittaa sitä paperisilppua kahden litran
muovipusseihin ja aletaan myymään sitä Suomen ainoana yliopistollisesti
todistettuna rasismin- ja vihapuheenvastaisena hamsterin- ja muitten
jyrsijöitten häkin puruna. Sehän menee liimatilhi- ja
sukkahousukoppeloporukalle täydestä kuin väärä raha.
- No jumalauta! Pyydetäänpä saman tien
kirjapainoa ottamaan pari painosta lisää ja toimittamaan se valmiiksi
silputtuna. Huonompilaatuinenkin paperi kyllä kelpaa. Ja sitten vielä
perustetaan yhdistys Suomen Punainen Rasti, ja laitetaan joka pussiin merkintä,
että 10% pussin hinnasta lähetetään lyhentämättömänä SPR:lle. Rahantuloa ei voi
estää.