torstai 19. lokakuuta 2017

FEMINISMI, UHRIUTUMINEN JA LAKI

Näin yleensä ja erikseen voi todeta, että tiedostavien ihmisten ja heistä erityisesti feministien julkinen uhriutuminen jatkuvan – joskin toteennäyttämättömän – väkivallan uhan edessä alkaa väsyttää niin paljon, ettei siitä ole aina jaksanut kirjoittaa. Varsinkin kun tietää, että maailmassa on hyvin harvoja maita joissa julkifeministit ovat nostettu yhtä lailla jalustalle ja elävät suojattua ja taloudellisesti turvattua elämää kuin Suomessa. Hiljattain kumminkin eräs kommentoijani laittoi minulle sähköpostin ja sen myötä linkin Helsingin Sanomien Nyt-liitteen (siis juuri se aviisi, joka aloitti Suomen median alennustilan joka näkyy nykyisin myös HS:n levikissä) ei varsinaisesti uutiseen vaan uutisena esitettyynmielipidekirjoitukseen jossa (kukas muukaan) kuin Johanna Vehkoo ja hänen sarjakuvapiirtäjäkumppaninsa Emmi Nieminen avautuvat naisiin ja erityisesti tiedostaviin naisiin kohdistuvasta jatkuvasta väkivallan uhasta joten ajattelin sanoa siitä muutaman sanan.

Mielipideuutisessa ja tulevassa asiaan liittyvässä sarjakuvakirjassa käsitellään tätä asiaa ja kerrotaan kuinka karmeita väkivaltafantasioita feministisille naisille on lähetetty. Täällä hotellin respassa hieman ihmetellään sitä, että miksei noista fantasioista koskaan, ikinä, milloinkaan oteta kuvakaappauksia ja panna niitä näytille mutta täälläkin ymmärretään nykyinen tiedostava linja ja todetaan, ettei yksityiskohtiin kannata takertua.

Epäilemättä kyistä ja törkeääkin palautetta tietysti on olemassa, tosin kyseisessä HS:n mielipideuutisessa jätetään kokonaan huomioimatta se, että asiallista ja faktoihin perustuvaa palautetta tulee tietysti yhtä lailla ja faktathan tekevät eniten kipeää. Mutta mietitään tässä hetki palautetta.  Noin pohjimmiltaan.

Mitä palaute on?

Sehän on, no, palautetta jota annetaan jostain siitä minkä palautteen saanut ihminen on itse sanonut tai tehnyt. Se ei tule itsestään, vaan se on reagointia johonkin. Palaute voi olla kovaa ja törkeääkin. Johtuen siitä, että palautteen saaneen ihmisen mielipiteitten kanssa ei olla samaa mieltä. Sosiaalinen media on Esson baarin nykyinen ilmenemismuoto ja aivan niin kuin Esson baarissa lausutut sanat ovat sosiaalisessa mediassa lausutut sanat vain sanoja. Kaikilla ihmisillä ei ole sana kovin hyvin hallussaan ja siksi palaute voi olla törkeää. Mutta Esson baarissa on harvemmin ketään tapettu. Kunhan on soitettu poskea.

Mutta sehän ei ollut mielipideuutisen ja tulevan sarjakuvakirjan pääaihe, vaan se löytyy Johanna Vehkoon lausumana HS-mielipideuutisjulkaisun jutusta kun sitä katsoo hieman pidemmälle:

Vehkoon mielestä yksi tärkeimpiä asioita olisi, että misogynia, eli naisviha, lisätään koventamisperusteeksi rikoslakiin. Silloin poliisi voisi suhtautua naisiin ja naisoletettuihin kohdistuvaan vihapuheeseen tiukemmin.

Ja tämä lausehan herättää kysymyksiä. Ensinnäkin voisi kysyä, että mitä zwidduja ovat ne naisoletetut? Onko kyse niistä noin kahdestasadasta sukumoniosta? Mutta mennään sitten siihen varsinaiseen kysymykseen:

Kuka määrittelee kriminalisoitavan naisvihan? Oletan, että sekä Johanna Vehkoon, johannavehkoitten ja Helsingin Mielipidesanomien mielestä sen määrittelevät nimenomaan johannavehkoot. Silloin kriminalisoitavan naisvihan kynnys on todellakin kovin matalalla ja on varsin oletettavaa, että silloin kriminalisoitavaksi naisvihaksi luokitellaan myös feministien ajatuksia kritisoivat asialliset kommentit. Ja nimenomaan juuri ne. Onhan meinaan nähty että feministin ego on kuin Mimosan hipiä. Hän pieksää mielellään suutaan mutta kohdattuaan arvostelua ja – piru vie – vielä perusteltua sellaista hän heittää faktat helvattuun, pakenee sukupuolensa suojaan ja rääkyy naisvihasta. Jolloin hän tietenkin voittaa keskustelun sillä naisviha, tai sellaiseksi (naisen määrittelemä) asia on jo itsessään Herrasta Perkeleestä eikä sitä tule missään olosuhteisssa kuunnella. Vaikka se saattaisi kuulostaa faktojen pohjalta huomattavasti järkevämmältä kuin se feministin avautuminen johon kommentoitiin.

Sitten tulee tietenkin mieleen toinen kysymys:

Jos naisviha, tai sellaiseksi johannavehkoitten tulkitsemat asiat kriminalisoidaan ja lisätään tuomion koventamisperusteeksi lakiin, niin voiko naisten – ja nimenomaan julkifeminististen naisten – mielipiteitä arvostella enää ollenkaan? Niin kuin tiedetään, haistattelu ei tee kipeää, faktat tekevät. Täytyykö julkifeministiset naiset lainsäädännön perusteella julistaa vammaisten kaltaisten ihmisten suojeltavaan asemaan? Koska he eivät itse pysty puolustamaan itseään ja ennen kaikkea mielipiteitään?

Ja sitten päästään kolmanteen kysymykseen:

Jos naisviha kriminalisoidaan, niin kriminalisoidaanko sitten miesviha? Sitähän ei toki tule tapahtumaan mutta jos niin puolivahingossa pääsisi käymään niin kuka sen miesvihan silloin määrittelisi ? Tavalliset miehetkö? Vai johannavehkoot? Ja jos miesvihaa ei kriminalisoida ja naisviha puolestaan kriminalisoidaan, niin mikä on kyseisen päätöksen peruste? Onko niin, että miehet määritellään ali-ihmisiksi jotka eivät nauti samaa lain suojaa kuin naiset, tai siis lähinnä julkifeministeiksi julistautuneet naiset? Julistetaanko ali-ihmisiksi ne samat miehet, jotka pääosin elättävät ne julkifeministeiksi julistautuneet naiset?

Siitä päästään sitten neljänteen kysymykseen, jonka esitän miespuolisille poliitikoille puolueesta riippumatta:

Kuinka pitkään te aiotte nöyrästi kuunnella noita tättähääriä ja toteuttaa heidän kaikki typerimmätkin vaatimukset? Kai te ymmärrätte, että niille ei ole loppua? Jos suostutte yhteen, niin seuraava tulee kyllä. Ja sitten sitä seuraava.

Onhan selvää, että Vehkoon kaltaiset feministit haluaisivat kontrolloida kaikkea keskustelua ja määritellä sen mistä keskustellaan ja kuinka keskustellaan. Tämähän onnistuu kahdella mahdollisella tavalla:

a) Joko esitetään omat mielipiteet niin fiksusti ja perustellusti että kukaan ei pane hanttiin, kun hanttiin pantavaa ei ole. Ja koska tämä ei onnistu, niin valitaan vaihtoehto:

b) Vaaditaan vastakkaiset mielipiteet kriminalisoitavaksi ja toivotaan että joku toinen (siis pääosin miesvaltainen poliisi) hoitaa feministien likaisen työn.

Koska olen sekä mies että viha-ajattelijaksi tulkittu ei mielipiteelläni tietenkään ole nykyisessä Suomessa mitään merkitystä. Tämä on naisten, ja nimenomaan sukupuolensa puolesta rääkyvien naisten luvattu maa. Sanon sen mielipiteen silti kuitenkin, koska tämä blogger sen mukavasti (ainakin vielä) mahdollistaa. Näitten johannavehkoitten suurin ongelma on se, että he tietävät sen ikävän tosiseikan että heitä ei arvosteta, heitä ei kunnioiteta eikä heitä oteta vakavasti.

Eikä heitä tulla arvostamaan, kunnioittamaan eikä ottamaan vakavasti jatkossakaan. Sillä kunnioitus ansaitaan. Sitä ei saa ruikuttamalla. Ei sitä saa edes lain määräyksellä. Ennen kaikkea kunnioitusta ei saa sillä, että vaatii sitä jalkovälissään olevan värkin perusteella.

Feminismi on – pohjimmiltaan ja perinteisessä merkityksessään – ihan hyvä asia. Suomalaiset naiset ansaitsevat arvostusta ja tasa-arvon. Jo historian perusteella. Suomalaiset naiset ovat tehneet raskasta maataloustyötä ja tehneet siinä sivussa suurperheitä. Sodassa he ovat toimineet lottina ja sorvanneet tehtaissa kranaatteja miesten ollessa sotimassa. Sodan jälkeen he yhdessä miesten kanssa rakensivat Suomesta hyvinvoivan maan. Ja heidän työpanoksensa on maallemme nykyisinkin oleellisen tärkeä.

Feminismi saavutti kaikki tavoitteensa ja sen nykyinen äpärälapsi on olemassa vain oman itsensä takia. Nykyisillä feministeillä ei ole mitään tekemistä äsken mainittujen naisten kanssa. He ovat tulleet valmiiseen, toisten kattamaan pöytään. Ja kuvittelevat omistavansa sen.


En tiedä, kuka tämän kuvan on tehnyt mutta kiitos hänelle. Kuva on bongattu Angela Siniwaara twitter-tililtä jonka linkin lähetti minulle Soomepois Eestistä.


Paikka, jossa feminismiä tarvittaisiin, mutta joka ei jostain syystä suomalaista feministiä kiinnosta.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

ALGORITMI


Helsinki, joskus lähitulevaisuudessa


Helsingin Kalasatamaan rakennettu Valtion Viha-ajattelunvastaisen Viraston VVV:n toimistotalo oli suuri, korkea ja komea. Suorastaan massiivinen. Varsinaisesti sitä ei voinut sanoa kauniiksi, mutta ei sitä esteettisiä arvoja silmälläpitäen oltu suunniteltukaan. Kyseinen valtava toimistokompleksi oltiin suunniteltu parhaita sosialistisen arkkitehtuurin periaatteita noudattaen eli sen ulkonäöllä oli yksi ainoa tehtävä. Sen tuli kuvastaa järjestelmän absoluuttista valtaa ja ikuista, kyseenalaistamatonta vallassa pysymistä. Rakennus oli oikeastaan niin luotaantyöntävän näköinen, etteivät Radio Jerevan-tyyppisen huumorin – vallitsevien olosuhteitten pakosta – omaksuneet suomalaiset olleet osanneet edes keksiä sille sopivaa lempinimeä. Yleensä sitä kutsuttiin lähinnä nimellä ”se yks saatanan möhkäle siellä Kalasatamassa”.

Kyseistä rakennusta ja kaikkea, mitä se edusti vihattiin Suomessa ja tietysti erityisesti Helsingissä suuresti. Ihmiset puhuivat kuppiloissa hiljaa kuiskaten keskenään että kuinka se hirviö ja ennen kaikkea se, mitä se piti sisällään oikein pääsi syntymään? Miksei tehty mitään, ennen kuin oli liian myöhäistä? Miksi me ei pantu hanttiin? Vaikka merkit tulevasta olivat luettavissa eivätkä ne mitään salakieltä olleet. Nyt meillä, saatana, oli sitten ihan ikioma Stasi.  Ja vielä esikuvaansa paremmalla tekniikalla varustettuna. Sinänsä VVV:n rakennuskolossi erosi niin Stasin, KGB:n, Gestapon ja muitten vastaavien rakennuksista siten, että siellä ei ollut ensimmäistäkään vankiselliä. Siinä rakennuksessa tutkittiin ja etukäteistuomittiin. Varsinainen likainen työ tapahtui sitten poliisiasemilla, käräjäsaleissa, vankiloissa ja Kellokosken yhteiskuntapsykiatrisessa sairaalassa.

”Siihen yhteen saatanan möhkäleeseen siellä Kalasatamassa” ei aivan kenellä tahansa ollut asiaa. Rakennus ja sen ympäristö oli erittäin tarkasti vartioitu. Jokaisella VVV:n työntekijällä oli mukanaan olkavarteen upotettu tunnistussiru. Mikäli joku siruton olisi lähestynyt aluetta, hälytys olisi tullut jo kaksisataa metriä ennen alueen sisäänkäyntiä. Yksi sirutettu ja kulkuluvan omaava oli VVV:n viharikostutkija Henrik Bakellit. Tämä 33-vuotias ahkera ja arvostettu virkahenkilö saapui alueen etummaiselle portille jossa aseistetun vartijan näyttölaite piippasi vihreää kymmenen metriä ennen porttia. Toisella portilla vartija tarkasti signaalin uudestaan ja teki samalla kokovartaloskannauksen joka todisti että Henrik oli todella Henrik eikä joku toinen, joka olisi kaivanut sirun irti Henrikistä ja pyrkisi sen avulla sisään.

Kokovartaloskannaus kertoi samalla, että Henrikillä oli kainalokotelossaan hieman aikaisemmin VVV:n uudeksi palvelusaseeksi valittu kevyt ysimillinen Ruger LC9-pistooli, vyökotelossaan ajan- ja paikantajun vievä kevyt DISOR22-ääniase sekä povitaskussaan huippukehittynyt älypuhelin jota ei ollut myynnissä siviileille vaan se oli Aalto-yliopiston vain viranomaiskäyttöön suunnittelema malli. Älypuhelimella Henrik sai yhteyden VVV:n suojattuihin tiedostoihin vapaa-ajallakin jos hän tunsi siihen tarvetta esim. näkemällä tai kuulemalla jotain viha-ajatteluun liittyvää. Pari kertaa hän oli kyseistä mahdollisuutta käyttänytkin kuvatessaan ravintolassa kahden keski-ikäisen miehen selvää viha-ajatusten vaihtoa ja lähettäessään kuvatun materiaalin viraston supertietokoneen käsiteltäväksi. Toisella kerralla oli käynyt ilmi, että molemmista vihapuhujista oli ollut haku päällä ja lähellä ollut poliisipartio oli Henrikin lähettämien tietojen perusteella ykkösluokan prioriteettitehtävän saaneena keskeyttänyt perheväkivaltatilanteen selvittämisen ja käynyt hakemassa vihapuhujat talteen. Molemmat vihapuhujat olivat saaneet aikanaan ehdottomat vankeustuomiot ja perheväkivaltatilanteessa ollut nainen oli selvinnyt leuan murtumisella joten lopputulosta saattoi pitää yhteiskunnan kannalta menestyksenä. Nainen toipuisi vammoistaan kyllä ja ammatillista perheterapiaa oli tarjolla jos vaan jaksoi jonottaa. Ja nykyisinhän suomalaiset olivat tottuneet jonottamaan.

Nykyisin Henrikillä ei ollut kuppiloissa käydessään juurikaan käyttöä älypuhelimelleen sillä ihmisten keskinäinen puskaradio kertoi nopeasti, ketkä olivat VVV:n työntekijöitä. Heidän kanssaan ei haluttu olla missään tekemisissä. Luonnollisesti he olivat sinänsä täysin turvassa vaikka vihaisia sivusilmällä esitettyjä katseita kohtasivatkin. Sillä heidän tiedettiin olevan aseistautuneita vapaa-ajallakin ja viharikostutkijaan kohdistettu väkivallan teon yrityskin tiesi vähintään viiden vuoden ehdotonta kakkua. Kulmakuppilassa käydessään Henrik oli huomannut, että asiakkaat poistuivat naapurikuppilaan hänen paikalle saapuessaan, jättäen paikan tyhjäksi. Kuppilan omistajatkin olivat valittaneet, että jos VVV:läinen on paikalla, niin ilta on takuuvarmaa persnettoa. Nykyisin Henrik istuikin lähinnä kollegoittensa kanssa ravintola Juttutuvassa joka oli muuttunut demareitten kantapaikasta VVV:läisten kantakuppilaksi.

Henrik nousi hissillä virastomassiivin neljänteentoista kerrokseen ja tervehti vastaantullutta esihenkilöään Anniperttiina Ilmivaltaa. Henrikin kanssa suurinpiirtein samanikäinen Anniperttiina oli sisäministeriön erityistarkastaja joka toimi Henrikin osaston johtajana ja suoritti aika ajoin ministeriön erittäin vaativia, viha-ajattelijoiden elämän ja perheitten tuhoamiseen tähtääviä ja niissä onnistuvia erityistehtäviä. Henrik oli pyrkinyt itsekin pari vuotta aikaisemmin vastaaviin tehtäviin ja oli toiminut Anniperttiinan avustajana mutta oli käynyt ilmi että he did´nt got what it takes. Hänellä ei ollut aivan sellaista armottomuutta ja määräysten kyseenalaistamattomuuden täydellistä kykyä sekä totaalista empatian puutetta mitä Anniperttiinalla oli. Anniperttiina oli palauttanut hänet erityistarkastajakoulutuksesta takaisin rivitason viharikostutkijaksi todeten, että Henrikin ei kannata olla pettynyt. Henrik oli kuitenkin hyvä ja tunnollinen viharikostutkija ja hänellä oli edessään varma ura, sen tuoma hyvä palkka ja suuri yhteiskunnallinen arvostus. Henrik ymmärsi tyytyä tilanteeseen ja tajuta omat rajoituksensa.

VVV:ssä ei noudatettu tiukkaa pukukaavaa joten muodikkaalta neoposthipsteriltä näyttävä Henrik saapui maisemakonttoriin ja istahti työpöytänsä ääreen. Hän oli kyllä hieman kateellinen Anniperttiinalle. Ei siksi, että hän ei koskaan saavuttaisi Anniperttiinan asemaa vaan siksi, että Anniperttiina oli yksi viharikostutkinnan pioneereja. Ajalta, jolloin viharikostutkijan täytyi henkilökohtaisesti kahlata läpi vihasivustoja ja tehdä tarvittavat johtopäätökset jotka sitten johtivat oikeudellisiin toimenpiteisiin. Henrikin, ja hänen kollegoittensa kohdalla tilanne oli toinen ja Henrik mielsi olevansa enemmänkin  jonkunlainen kirjurin ja tietojenkäsittelijän yhdistelmä.

Kyseinen tunne johtui tietenkin siitä, että nykyisin tietokoneet tekivät suurimman työn. VVV oli jo pari vuotta käyttänyt Aalto-yliopiston kehittämää HateAlg-ohjelmaa jonka algoritmit etsivät automaattisesti vihapuhetta verkosta. Ohjelma oltiin otettu käyttöön jo vuonna 2017 joskin se oli silloin vielä varsin alkeellinen ja teetätti tutkijoilla paljon turhaa työtä. Nykyisin ohjelma oli paljon kehittyneempi ja sitä tuki VVV:n supertietokone jolle Otaniemessäkin oltiin kateellisia. Tutkijoitten täytyi vain käydä läpi ohjelman analysoima tieto sekä sen tekemä arvio rikoksen vakavuudesta ja siirtää asia sitten seuraavan algoritmin tutkittavaksi ja määriteltäväksi. Jonkun verran työ pohjautui edelleen ilmiantoihin mutta viraston supertietokone valvoi verkkoa tehokkaammin kuin ihmissilmä koskaan.


Henrik aukaisi tietokoneensa, tai lähinnä aktivoi näytön sillä HateAlg ei nukkunut milloinkaan. Hän tunsi olevansa itselleen sopivassa ja itseään miellyttävässä työpaikassa joka miellytti myös hänen vanhempiaan. Hänen isänsä oli ihmisoikeuslakimies joka oli myös RKP:n aktiivi. Hänen äitinsä oli puolestaan yhteiskunnallisiin ajatushäiriötiloihin erikoistunut psykologi joka oli puolestaan paikallinen SKP:n aktiivi. He olivat ylpeitä pojastaan ja olivat todenneet hänelle ”sinä olet etulinjan taistelija sodassa sananvapauden, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion puolesta”. Se lämmitti kieltämättä mieltä. Henrik aukaisi tietokoneeltaan etsintätilanteen. Jaahah… katsotaanpa mitä täältä löytyy… löytyykö mitään syytekynnystä ylittävää… ohjelma ja sen pohjalta päivitetty oikeuslaitos toimi sen verran täydellisesti että ohjelman esittämän syytekynnyksen ylittäminen tarkoitti aina myös varmaa tuomiota. Se nopeutti oikeusprosessia ja lyhensi esitutkinta-aikaa oikeastaan sen mittaiseksi että tutkija lämpsäsi leiman paperiin ja siirsi asian syyttäjälle joka hänkin toimi ohjelman antamien valmiitten speksien mukaisesti.

Tuomareilla puolestaan ei ollut oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin vahvistaa syyttäjän syyte ja muuttaa se tuomioksi. Pitkää esitutkintaa käytettiin osittain edelleenkin sellaisten viha-ajattelijoiden kohdalla joille ohjelma lupasi pelkästään sakkoja tai ehdollista vankeutta. Pitkä esitutkinta oli yksi rangaistuksen muoto sinänsä ja äärimmäisen tehokas sellainen sillä se aiheutti ainakin julkisen sektorin työntekijöille varman työpaikan ja sitä myötä myös elannon menettämisen. Ohjelma ja sen ympärille rakennettu koneisto oli sen verran toimiva että Henrik aika ajoin ihmetteli, kuinka ihmiset vieläkin uskalsivat protestoida vallitsevaa tilaa vastaan. Riskit olivat suuret, eikä mikään muuttuisi kuitenkaan.

Mutta sitten ohjelman pariin… katsotaan… no niin, ensimmäisenä ohjelma oli löytänyt Jalmari Tuohitorvi-blogin joka käsitteli lähinnä etuoikeutetun maahanmuuton aiheuttamia taloudellisia kustannuksia josta se käytti termiä ”verovarojen hukkakäyttö”. Paha rikos, hyvin paha, ja toistuessaan vielä pahempi. Ohjelma oli löytänyt kyseisen Jalmari Tuohitorven kirjoituksista kaikkiaan 86 erilaista rikoskohtaa joitten päänimike oli suurimmassa osassa ”taloudellisten faktojen esittäminen ihmisten tasa-arvoisuutta loukkaavassa valossa”. No joo… tolle tyypille häkki heiluu ilman muuta, jos se vaan saadaan kiinni. Henrik laittoi kyseisen blogin kakkosalgoritmin käsiteltäväksi. Kakkosalgoritmi antoi valmiin syytekirjelmän ja laski myös tuomion pituuden valmiiksi. Kätevää ja helppoa. Ennen kaikkea tehokasta.

Ja mitäs sitten… no joo, Siionin Sähkökitara-blogi joka oli erikoistunut Palestiinan tilanteeseen. Ensinnäkin blogi ylitti rikoskynnyksen jo siinä, että se ei käyttänyt termiä palestiinalainen vaan arabi ja lisäksi siinä käytiin läpi niitä väitteitä ja kieltämättä myös faktoja että Gazassa valtaa pitävä Hamas-järjestö itse asiassa tienasi jatkuvan sotatilan ylläpitämisellä. Totta sinänsä, mutta kuului ohjelman kehittämän ja eduskunnan vahvistaman rikosnimikkeen ”alistetun ihmisryhmän sorron puolustaminen” alle. Ohjelma oli löytänyt kyseisestä blogista kaikkiaan 144 syytteeseen johtavaa kohtaa. No, pannaanpa kakkosalgoritmin tutkittavaksi ja katsotaan minkä kokoiset hilut kyseisen sähkökitaristin kinttuihin sitten laitetaan.

Entäs sitten… jaa, muutenhan täällä Henrikin tutkimalla osa-alueella laajasta sosiaalisesta mediasta ollaan oltu suorastaan kilttejä. Muutama oikealla henkilöllisyydellä tehty facebook-päivitys. Saattaa olla, että selviävät sakoilla sekä tietenkin pitkällä esitutkintamenettelyllä. No, kakkosalgoritmi saa ratkaista sen. Napu napu ja napu, ja sitten voisikin katsoa…


Puhelin soi.

Kas, sehän oli hänen siskonsa Erika Bakellit. Henrikillä ja häntä viisi vuotta vanhemmalla Erikalla oli hyvin läheiset ja lämpimät välit. Tosin Erika ei halunnut että Henrik kutsui häntä sisarekseen vaan yhteisen geeniperimän omaavaksi henkilöksi eli tuttavallisemmin ygeksi, mikä termi oli yleistynyt tiedostavassa väestönosassa korvaten sukupuolisidonnaiset siskon ja veljen. Erika ei halunnut käyttää termiä sisar, hän kun oli – nykyisen lailla vahvistetun sukupuolitaulukon mukaisesti – maskuliininen lesbo, jolla oli sukupuolidysforian aiheuttamaa ajoittaista sukupuolista ylieuforiaa sekä myös transsukupuolisuutta joka esiintyy tosin vain ajatuksellisella, ei biologisella tasolla mutta joka piti ottaa yhtä kaikki tosissaan ja vakavasti.

Erika oli töissä sisäministeriössä jossa hän toimi osastopäällikkönä päivystävien anarkistien osastolla. Päivystävien anarkistien osasto oli perustettu antamaan valtionhallinnolle tuoreita ja poikkeavia näkökulmia ja niitähän Erikalla ja hänen alaisillaan riitti. Erika oli sanonut Henrikille olevansa unelma-ammatissaan sillä hän saattoi vannoutuneena anarkistina ja anarkofeministinä toimia valtiota vastaan valtion rahoituksella eikä typerintäkään hänen esittämäänsä ideaa uskallettu kyseenalaistaa virkakoneistossa eikä edes hallituksessa sillä silloin oltaisiin syyllistytty sekä naisvihaan että epätiedostavuuteen ja epäsuvaitsevaisuuteen jotka oltiin kaikki laissa kriminalisoitu. Tää on yhtä juhlaa, oli Erika usein todennut.

Erikan tuorein projekti liittyi ulkoministeriön puolelle. Sekä Visegrad-maat, Baltian maat ja Itävalta olivat eronneet Euroopan Liittovaltiosta ennen kuin se oli betonoinut valtansa absoluuttiseksi ja sehän ei niin Liittovaltiota kuin sen tiedostavaa uusrälssiä miellyttänyt. Olivat perkeleet ajatelleet ja äänestäneet omin neuvoin, lupaa kysymättä. Kun Liittovaltiolla ei oikein ollut hauista lähteä miehittämäänkään noita maita, niin liittovaltiolaiset anarkistit ja äärivasemmistolaiset olivat Liittovaltion tuella ja rahoituksella lähteneet tämän vuoksi suurin joukoin rähinöimään kyseisten valtioitten alueelle. Siinä oli tosin ilmennyt se ongelma, että paikalliset poliisit eivät olleet läheskään yhtä kilttejä kuin esim. ruotsalaiset tai saksalaiset poliisit. Toisin sanoen poliisi oli antanut mielenosoittajille rumasti selkään ja sen jälkeen räyhääjät oltiin passitettu istumaan vuoden mittaista ehdotonta vankeustuomiota. Liittovaltion media tietysti nosti hirveän metelin lähesmelkein rauhallisten mielenosoittajien kohtelusta mutta itäeurooppalaisten maitten hallitukset vain tylysti totesivat että sitä saa, mitä kylvää. Rauhalliset turistit ovat jatkossakin erittäin tervetulleita. Itse asiassa turismi oli huomattavasti lisääntynyt juuri näissä rauhallisissa itäeurooppalaisissa maissa.

Erikan loistavan idean mukaan suomalaisille – ja jatkossa todennäköisesti muillekin – vasemmistoaktivisteille alettaisiin myöntämään diplomaattipasseja. Se saattaisi hyvinkin estää vaikkapa tallinnalaista politseita keskeyttämästä tiedostavia autonpolttamisorgoita ja kiinniotettunakin diplomaattistatuksella toimivat aktivistit voitaisiin lähinnä poistaa maasta ja julistaa persona non grataksi. Mutta uusia halukkaita olisi tarjolla yllin kyllin sillä toimihan Liittovaltion Suomen maakunnassa nykyisin kaksi anarkistista ammattikorkeakoulua jossa saattoi saada anarkisti-AMK:n tittelin.

Sinänsä Erikalla ei ollut Henrikille sen kummempaa asiaa. Kunhan vain kyseli kuulumisia. Siitä hän kertoi innoissaan (olihan Erika valtiotieteitten tohtori) että hän oli tutorina eräälle nuorelle graduaan tekevälle naishenkilöopiskelijalle jonka gradun aiheena oli ”Piilevät ja näkymättömät viestit. Kuinka löytää sukupuolista syrjintää sieltä, mistä sitä ei olla vielä löydetty”. Erika povasi tälle vihreissä nuorissa toimivalle naishenkilölle suurta tulevaisuutta. ”Kun se oppii vihaamaan miehiä järjen kanssa niin siit tulloo oikee pääperkele”.

Henrik lopetti puhelun ja huomasi että maisemakonttorissa oli pari univormuista järjestyspuolen poliisia. Jotain ohjeistusta ne vissiinkin olivat saamassa sillä muuten vihatutkijat ja varsinaiset poliisit pysyttelivät mielellään aivan omissa oloissaan. Eikä näitten saman työnantajan alla toimivien ihmisten välit olleet muutenkaan millään muotoa lämpimät. Henrik muisti kun hän oli joku aika taaksepäin ollut ryyppäämässä Juttutuvassa ja siellä oli ollut muutama järjestyspuolen poliisi. Pitkäänhän he eivät siellä olleet viihtyneet mutta yksi heistä oli todennut Henrikille muutaman viskin rohkaisemana:

- Te ette ole poliiseja. Te olette Gestapo. Ja meistä on, saatana, tullut teidän lihakärryjä. Menisitte itse ja hakisitte ne niin sanotut viha-ajattelijat. Jotka muuten ovat ihan tavallisia teitä huomattavasti täysjärkisempiä kansalaisia. Mutta ettehän te perkeleet mene vaan teetätte meillä likaisen työnne. Kun teistä ei siihen ole. Pysyen suojassa tuossa saatanan Kalasataman möhkäleessänne. Ja arvatkaapas piruuttanne, ketä kansalaiset ovat oppineet inhoamaan? No meitä tietenkin. Meitä, jotka joskus pidimme huolta kansalaisten turvallisuudesta. Ja jotka nykyisin haemme täysin lainkuuliaisia ja työssäkäyviä kansalaisia teidän systeeminne murskattavaksi. Haistakaa vihatutkiva paska koko porukka.

Järjestyspuolen poliisit olivat poistuneet johonkin toiseen kapakkaan mutta koska mies oli sanonut nimensä, niin Henrik oli pannut viha-algoritmin avulla miehen jatkuvaan seurantaan. Hän ei edes uskotellut itselleen muuta syytä kuin sen, että ego ei kestänyt ja mies oli oikeassa mutta herkkä ego vaati kostoa. Hän halusi ajatella itseään poliisina mutta tiesi ettei ollut sellainen. Hän oli valmistunut valtiotieteitten maisteriksi Helsingin yliopistosta, oli siviilipalvelusmies eikä ollut koskaan pitänyt asetta kädessään ennen kuin hänet koulutettiin käyttämään virka-asettaan.

Henrik havahtui muistoistaan ja jatkoi työssään eteenpäin. Viha-algoritmi ykkönen etsi viha-ajattelijat. Viha-algoritmi kakkonen päätti heidän tulevaisuudestaan. Katsotaanpa jo löydettyjä ja nyt käsittelyssä olleita viha-ajattelijoita jotka kakkosalgoritmi oli käsitellyt. No joo… muutama facebook-tili josta ei seuraisi kuin osalle sakkoja ja osalle ehdollista. Henrik klikkasi kyseiset tilit seuraavaan vaiheeseen eli siirsi käsittelyn poliisille sillä evästyksellä että näissä käytetään vähintään vuoden mittaista esitutkintaa. Vaikka – sinänsä tiukka – viharikoslakiohjelma ei löytänytkään ehdottoman vankeustuomion perusteita, niin kuseen nuo ihmiset saataisiin joka tapauksessa. Jokainen sattui vielä olemaan töissä julkisella sektorilla joten nuo tyypit saisivat pian valmistautua siirtymään kilometritehtaalle.

Ja sitten… se mielenkiintoinen twitter-sivusto jonka ohjelma oli bongannut eilen ja jonka Henrik oli laittanut kakkosalgoritmin analysoitavaksi. Eli Konsnaapeli Reinikainen-sivu. Valepoliisisivusto. Näitä ei muutamaan vuoteen ollut näkynytkään, sen jälkeen kun viha-ajattelijoiden keskuudessa legendaksi nousseen valepoliisisivuston Keijo Kaarisateen ylläpitäjä oli löydetty, siirretty M1-erikoiskäsittelyyn ja joka istui tällä hetkellä loputonta tuomiotaan Kellokosken yhteiskuntapsykiatrisessa sairaalassa ilman minkäänlaista poispääsyn mahdollisuutta ja asiasta tehtiin median kautta mahdollisimman julkinen.


Se oli säikäyttänyt valetilien ylläpitäjät pahemman kerran pitkäksi aikaa, mutta nyt näytti uusi tulokas koettavan onneaan. Ja amatöörimäisesti vielä. Kakkosalgoritmilla oli suora yhteys kaikkiin suomalaisiin verkkopalvelun tarjoajiin ja jätkät kärähtivät kerralla. Nimenomaan jätkät. Kyseessä oli kolmen miehen porukka joiden henkilöllisyydet algoritmi oli selvittänyt. Eivät törpöt olleet edes käyttäneet NewTor-verkkoa. No, algoritmi latoi tuomion. Sekä useista viha-ajattelurikoksista että virkavallan anastamisesta räpsähtäisi kaksi vuotta ja neljä kuukautta ehdotonta vankeutta. Ja koska kyseessä oli kolmen miehen ryhmittymä, niin tuomio tuplaantui sillä Liittovaltion kapinalainsäädännön mukaan yli kahden hengen Liittovaltiota vastustava aktiivinen toiminta tulkittiin kapinaksi ja se tuplasi tuomion.

Henrik siirsi parilla klikkauksella asian järjestyspoliisille joka kävisi noukkimassa tyypit talteen. Perheellisiä miehiä näyttivät olevan. Yksi rakennusmestari, yksi biologian opettaja ja yksi konduktööri. Olisivat hieman ajatelleet perheitään. Nyt heiltä ja heidän perheiltään tuhoutuisi kaikki. Miehet lähtisivät linnaan, vaimot menettäisivät ilman muuta työpaikkansa ja alaikäiset lapset otettaisiin huostaan, sijoitettaisiin jonnekin hevonvitunkuuseen eikä heidän annettaisi pitää yhteyttä viha-ajatteluun syyllistyneisiin vanhempiinsa. Miten meni noin omasta mielestä, Konsnaapeli Reinikaiset? Jos Henrikille oltaisiin esitetty kysymys, että etkö tunne sääliä ja eikö armo voisi käydä oikeudesta niin hän ei olisi ymmärtänyt kysymystä. Niin armo kuin oikeus oltiin viranomaisten toimesta määritelty eikä siihen voinut olla poikkeusta. Vaikka hän ei ollut saavuttanutkaan Anniperttiinan kovuuden tasoa, ei se sitä tarkoittanut, etteikö hän pystyisi tuhoamaan ihmisten elämiä näin etätyönä, kasvoja ja silmiä näkemättä. Anniperttiina pystyi siihen kasvokkainkin. Siksi hän olikin johtaja ja Henrik johdettava. Mutta molemmat noudattivat määräyksiä. Ehdottomasti ja mitään kyseenalaistamatta.

Mutta sitten… se mielenkiintoinen sivusto jonka Henrik siirsi viha-algoritmi kakkosen tutkittavaksi eilen hieman ennen töitten loppumista. Jackpot! Ohjelma vilkutti punaista valoa:


Kyseessä oli hiljattain blogimaailmaan ilmestynyt Jaskaperskeleen Kumivasara-blogi joka oli pistänyt ohjelman huutamaan hoosiannaa jo ykkösalgoritmin kohdalla. Kakkosalgoritmi ilmoitti, että kyseisen blogin kohdalla maksimissaan mahdollinen viiden vuoden tuomio ei riittänyt, vaan asia vaati erityiskäsittelyä. Henrikillä ei ollut valtuuksia erityiskäsittelyn aloittamiseksi, joten hän soitti paikalle osaston apulaisesihenkilön Nilveena Tvätt-Vittvättin. Hän saapui paikalle, katsoi jonkun aikaa sivustoa, nyökkäsi ja soitti sitten puolestaan paikalle erityistarkastaja Anniperttiina Ilmivallan todeten että kyse on mahdollisesta ja hyvin todennäköisestä erityiskäsittelystä. Anniperttiina saapui paikalle nopeasti ja alkoi tutkia kyseistä sivustoa. Hän kävi sivustoa läpi puoli tuntia täyden hiljaisuuden vallitessa. Anniperttiina oli ihminen, jota ei häiritty eikä keskeytetty. Lopulta hän kääntyi Henrikiä ja Nilveenaa päin ja sanoi:

- Valtuutan erityiskäsittelyn. Tämä blogi on vaarallinen ja sitä ylläpitävä ihminen tai ihmiset on tuhottava. Ensinnäkin siinä käytetään todistettuja faktoja asenteellisella ja sitä kautta rikollisella tavalla eli se rikkoo kaikkien ihmisten laissa määritetyn tasa-arvon perustetta. Toisekseen blogissa käytetään huumoria. Jopa toimivaa sellaista. Sellaista huumoria joka selkeästi saa vastakaikua kouluttamattoman ja tiedostamattoman väestönosan keskuudessa. Kyseinen huumori on vitsiin verhottu natsismin nyrkki. Yleensäkin paras huumori on esittämättä jätetty huumori. Huumori on syöpä, joka nakertaa vakaan yhteiskunnan perusteita. Sen lisäksi blogissa on fiktiivisiä kertomuksia joissa nykyinen täydellisyyttä lähentelevä yhteiskunnallinen tilanne on esitetty dystopiana ja vielä sillä lailla että rahvas saattaa mieltää kyseiset kirjoitukset perusteltuina.

- Koska lainsäädäntömme on jälkeenjäänyt eikä tällaisista rikoksista voi valitettavasti tuomita kuin viiden vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen niin erityiskäsittely on ainoa vaihtoehto. Kun tämä kirjoittaja tai kirjoittajat on saatu kiinni, valtuutan M1-menettelyn. Tämä tyyppi tai nämä tyypit tullaan siirtämään Kellokosken yhteiskuntapsykiatriseen sairaalaan jossa he saavat mädäntyä kuolemaansa saakka. Luonnollisesti heidän perheittensä elämä tuhotaan ja asiasta tehdään julkinen. Kun nuo asiasta vastuulliset rikolliset on saatu kiinni, otan yhteyden Yleisradioon ja Helsingin Sanomiin jotka saavat tehdä taas varoittavan kirjoituksen natseista keskuudessamme.

Sitten hän jatkoi Henrikille:

- Kakkosalgoritmi ei siis paljastanut tekijän tai tekijöitten henkilöllisyyttä?

Henrik vastasi:

- Ei, henkilötoveri erityistarkastaja. Jos nuo tekijät olisivat käyttäneet normaalia verkkoja niin algoritmi olisi löytänyt heidän henkilöllisyytensä ohjelmistopalvelujen kautta automaattisesti. Tekijä tai tekijät käyttävät NewTor-verkkoa.

Anniperttiina tuhahti:

- No…se ei ole este, vaan hidaste. Pistä algoritmi kolme etsimään kaikkialta netistä vastaavuuksia kirjoituksiin ja tapoihin kirjoittaa. Jos Jaskaperskeleen Kumivasaralla on joitain muita sivustoja tai tilejä sosiaalisessa mediassa niin se löytää ja tunnistaa ne kyllä. Valtuutan supertietokoneen korostetun käytön tätä tapausta varten. Samoin algoritmi saa selvittää kirjoitusanalyysillä onko kyseessä yksi vai useampi tekijä. Nuo vihakirjoittavat ja järjestelmää vastustavat paskat tullaan jyräämään. Kiitos teille. Olette tehneet hyvää työtä.

Niin Anniperttiina kuin Nilveena poistuivat paikalta ja Henrik huomasi että sehän olikin ansaitun ruokatunnin paikka. Hän käveli ruokalaan, jonka seinällä oli kyltti joka oli ollut siellä jo VVV:n perustamisesta alkaen:


Toisella seinällä oli kyltti, jossa oli se lause jonka yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä oli lausunut vuonna 2016 ja joka oli yksi VVV:n tärkeimmistä motoista:

SOKEA PISTE YHDENVERTAISUUSASIOISSA ON SE, ETTÄ AJATELLAAN YHDENVERTAISUUDEN OLEVAN SITÄ, ETTÄ KAIKKIA KOHDELLAAN SAMALLA TAVALLA


Henrik otti itselleen perunamuussia ja jauhelihakastiketta ja istui sitten pöytään. Pöydässä istui hänen kollegoitaan. Kaikki olivat naispuolisia ja vegaaneja. Noin 90 prosenttia viraston työntekijöistä oli naisia ja vegaaneja. Henrikin ruokavaliosta ilveiltiin hänelle aika ajoin, tosin ystävällismielisesti. Pöydässä yksi hänen kollegoistaan ja hyvä ystävänsä Annika Lunnimo totesi hänelle hymyillen:

- Milloinkas sinä tuosta raatoruuasta oikein pääset eroon?

Henrik ei vastannut vaan hymyili vain. Ei pienestä kuittailusta kannattanut suuttua. Sillä hän oli hyvässä, samanhenkisessä porukassa jonka kanssa oli sekä ilo että kunnia tehdä tärkeää työtä.

Tässä porukassa oli tekemisen meininki.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

SYYTTÄJÄ, MUNA JA KANA

Se ikivanha kysymys että kumpi tuli ensin, muna vai kana - kuuluuko se sitten filosofian, biologian vaiko ottiatuotologian  piiriin - on askarruttanut ihmiskuntaa iät ja ajat. Nykyisessa tiedostavassa yhteiskunnassa ei tyydytä kääntelemään munia vaan esitetään kysymys oletuksena ja aivan uudessa muodossa. Siihen tietysti tarvitaan sopivat tekijät, eikä tehtävä ole helppo mutta kun sekä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ja Ylen toimittajakunta pannaan yhdessä asialle niin päivitys munien kääntelylle löytyy.

Kysymys on siis muuttunut oletukseksi ja sen voisi lausua näin: ”Vuonna 2017 lausuttu viranmaisen tai median edustajan vihapuheeksi tulkitsema puhe voi saada aikaan väkivaltaa ja terrorismia joka on tapahtunut jo parikymmentä vuotta ennen vuotta 2017”.

Esitetyn tiedostavan väitteen perusteeksi on hyvä käydä hieman läpi sitä, mitä kyseinen Toiviainen on tuoreeltaan loihelausunut ja kuinka Yle on sen julkistanut. Laitetaan hieman otteita:

Valtakunnansyyttäjä huolissaan Suomen tilanteesta: Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät?

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pitää selvänä, että rasistinen vihapuhe ruokkii katkeruutta ja jopa terrorismia.

Erityisesti hän murehtii eri kansanryhmiin kohdistuvavasta täsmäuhosta, rasismista.

– Syrjään sysätty ihminen katkeroituu helposti ja on altis kohde väkivaltaisten ääriliikkeiden värvääjille. Siitä ei hyvää seuraa, Toiviainen sanoo.

Varsin hyvä tuo ”täsmäuho”. Uusi termi. Todennäköisesti toimittajan, ei Toiviaisen keksintö. Nyt kun vielä toimittaja määrittelisi ”täsmäuhon” tarkemmin. Mielellään nopeasti. Muutenhan lukija saattaa mieltää termin esmes näin: ”Täsmäuho: Erittäin voimakkaasti käytettyä kieltä jotain todistetuksi osoitettua selkeää epäkohtaa kohtaan, josta ei oikein pysty kommentoimaan ilman voimakkaasti käytettyä kieltä”.

Jatketaan jutun siteeraamista:

Ihmisarvo menee sananvapauden edelle

Perustuslain mukaan Suomessa jokaisella on sananvapaus.

Toiviainen sanoo kuitenkin jämäkästi, että sananvapaudellakin on rajansa. Ihmisarvoa loukkaava vihapuhe ei nauti sananvapauden suojaa.

– Meillä on monia yhteiskunnallisia epäkohtia, joista täytyy voida puhua voimakkaasti ja käyttää myös kärjekästä kieltä.

– Mutta jos joku sitten uhkaa, panettelee tai solvaa tiettyä kansanryhmää ja tällä tavoin loukkaa toisen ihmisarvoa, niin se ei ole hyväksyttävää, hän korostaa.

Huomaa, että kyseinen Toiviainen on enemmän poliitikko tai paremminkin poliittisin perustein valittu valtakunnansyyttäjä, sillä vaikka hän sanoo, että jostain voi puhua voimakkaasti, hän ei kerro että mistä. Epäilemättä tähän johonkin ei kuulu haittamaahanmuuton aiheuttamista ongelmista puhuminen, sillä sehän voidaan tulkita sellaiseksi että ongelmista puhuja ”uhkaa, panettelee tai solvaa tiettyä kansanryhmää ja tällä tavoin loukkaa toisen ihmisarvoa”. Ja yksi innokas tulkitsija on luonnollisesti valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen. Jatketaanpa juttua ja mennään siihen munaan ja kanaan:

Kiihottamisrikoksissa rasistinen motiivi

Joukkotiedotusvälineissä tehtyjen rikosten syyteoikeus on keskitetty valtakunnansyyttäjälle.

Myös Facebook, Twitter, blogit ja sähköiset keskustelupalstat ovat joukkotiedotusvälineitä.

Raija Toiviaisen mielestä kaikkein vastenmielisimpiä verkossa tehtäviä rasismirikoksia ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen.


Rasismi ruokkii terrorismia

Valtakunnansyyttäjä sanoo, että rasistinen vihapuhe eristää sen kohteet muusta yhteiskunnasta.

– Rasismin kohteet ajetaan nurkkaan, ja siellä nurkassa on helppo katkeroitua. Syntyy kasvualusta järjestäytyneelle rikollisuudelle ja jopa terrorismille.

Vihapuheella vainotut ihmiset ovat väkivaltaisten ryhmittymien uusiutuva voimanlähde.

– Yhteiskunnastamme ulos pelattuja ihmisiä on helppo manipuloida ja houkutella mukaan ääriliikkeisiin. Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät, Toiviainen kysyy.

No niin. Eli jos vihapuhetta ei suitsita ja puhujia rangaista, niin seurauksena saattaa olla suomalaisiin kohdistuvaa vihapuheen vuoksi syrjäytyneitten ulkomaalaisten aikaansaamaa väkivaltaa ja suoranaista terroria.

Mennäänpäs pariin aikaisempaan kirjoitukseeni joissa hieman ynnäilin haittamaahanmuuttajien tekemää väkivaltaa joka on siis oikeaa jokapäiväistä terroria eikä mikään sosioekonominen haaste jonka ratkaisemisessa suomalaiset ovat epäonnistuneet. Lukemat ovat ajalta ennen Invaasio 2015:ta poislukien listan viimeisintä murhaa. Sen jälkeen lukemat ovat lisääntyneet ja olemme saaneet sen ihan ensimmäisen terrori-iskunkin. Vaikka iskun tekijän syrjäytymistä kovasti estettiin pistämällä viranomaisten toimesta aikuinen murhaajakokelas suomalaisten lasten kanssa samaan kouluun. Ensimmäisessä kirjoituksessa käsiteltiin pelkkiä murhia:

- Ulkomaalaisten tekemiä murhia vuoden 2005 – 2016 aikana 34 kappaletta.

Jutun kommenttiosiossa huomautettiin, että lista ei ollut edes täydellinen, mutta antaa hyvän kuvan kumminkin. Toisessa kirjoituksessa käytiin läpi – yhtä lailla arkipäivän terroria edustavia – ulkomaalaisten Suomessa yhden vuoden aikana tekemiä väkivallan tekoja vuosina 2014 - 2015:

- 1 murha

- 4 tappoa

- 2 tapon yritystä

- 1 virkamiehen tapon yritys

- 2 puukotusta

- 2 törkeää pahoinpitelyä

- 1 vauvan törkeä pahoinpitely

- 5 pahoinpitelyä

- useita kymmeniä joukkopahoinpitelyitä

- 10 törkeää ryöstöä

- 1 alaikäisen joukkoraiskaus

- 1 kehitysvammaisen raiskaus

- 2 törkeää lapsen raiskausta

- 3 lapsen raiskausta

- 3 joukkoraiskausta

- 2 törkeää raiskausta

- 8 raiskausta

- 11 törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä

- 2 alaikäisen sukupuoliyhteyteen pakottamista

- 3 raiskauksen yritystä

- 1 tuhopolton yritys

Nämä ovat tietenkin vain ne haittamaahanmuuttajien tekemät arkipäivän terroriteot, joista on tehty rikosilmoitus. Mitenkä on, valtakunnansyyttäjä Toiviainen, ovatko nämäkin yllämainitut 2014 – 2015 tapahtuneet maahanmuuttajien tekemät arkipäivän terroriteot tapahtuneet siksi, että suomalaiset vuonna 2017 voimakkaasti arvostelevat vuonna 2014 – 2015 tapahtuneita ulkomaalaisten tekemiä terroritekoja?

Vai ovatko ne Toiviaisen mielestä vain sosioekonomisia haasteita joihin suomalaiset eivät ole osanneet vastata kunnolla ja todellinen ongelma on se suomalainen joka kyseenalaistaa tämän sosioekonomisen haasteen ja hänen velvollisuutensa sietää sitä? Se sama suomalainen joka perustellusti muistuttaa, että Toiviaisen niin kovasti mainostama syrjäytyminen voikin olla  vapaaehtoista? Että haittamaahanmuuttajaa ei välttämättä edes kiinnosta muu kuin kantaväestön tarjoama varma elatus? Oletettavasti Toiviainen on nähnyt esimerkkejä asiasta myös mm. Ruotsista ja muualta Euroopasta sekä jopa Suomesta?

Mahtaako Toiviainen ymmärtää, että tämän väestönosan elättäminen on ihan oikeasti pois varsinaisilta tämän päivän suomalaisilta ja koska se on vekselivetoista, se on pois myös tulevilta sukupolvilta?

Luultavasti Toiviainen ymmärtää tämän, mutta samalla hän ymmärtää – tai joku häntä viisaampi tyyppi on sen hänelle selittänyt – että vihapuhetta on vastustettava kaikin keinoin juuri siksi, ettei nykyinen järjestelmä – jonka edustaja Toiviainen on – joudu vastuuseen älyttömistä virheistään. Siksipä Toiviainen – tai se joku häntä fiksumpi – onkin keksinyt uutisen varsinaisen cluen:

– Kiihottamisrikosten taustalla on aina rasistinen, toisten ihmisarvoa mollaava motiivi. Ei ole yli-ihmisiä ja ali-ihmisiä, on vain tasavertaisia ihmisiä.

Ei siis väliä, vaikka haittamaahanmuuttaja elää nykyisten ja tulevien suomalaisten sukupolvien varoilla. Ei väliä, vaikka hän kohdistaa suomalaisiin jatkuvaa arkipäivän terroria. Hänen tekojaan ei saa arvostella. Sillä on olemassa vain tasavertaisia ihmisiä. Joten jos suomalainen kertoo tiettyjen väestöryhmien jatkuvasta yliedustuksesta niin väkivalta- kuin seksuaalirikoksissa jotka suuntautuvat nimenomaan suomalaisia kohtaan, hän mollaa kyseisen väestöryhmän ihmisarvon ja kysenalaistaa ihmisten tasavertaisuuden. Oikeastaan nerokasta ja hotellin respassa veikataan, että tuota lausetta tullaan jatkossa kuulemaan varsin viljalti.

Mutta jos kerran on olemassa vain tasavertaisia ihmisiä, niin miksi minkäänlaiseen väkivaltaan syyllistymättömän suomalaisen perusteltu mielipide ei olekaan tasavertainen, vaan sitä vastaan täytyy hyökätä aina valtakunnansyyttäjän taholta?

Palaan vielä Ylen jutun otsikkoon, eli ” Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät?”.

Eikö otsikon voisi esittää myös näin:

”Ymmärtääkö valtakunnansyyttäjä, mitä hän on tekemässä?”.

Hotellin respassa pelätään pahoin, että hän ymmärtää tekemisensa ja sen perusteet oikein hyvin. Poliittista syyttäjää kun ei oikeusvaltio ja sen periaatteet ole koskaan pahemmin kiinnostaneet.


Kuva on Rush-yhtyeen Grace Under Pressure-levyn sisäkannesta. Kuvasta voisi nykytilanteen huomioon ottaen käyttää nimeä ”Truth And Justice Under Pressure”

torstai 12. lokakuuta 2017

ANTERO LÄRVÄNEN JA SALLITUN RAJAT

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärväsen triggeröitymisvartti. Käsittelemme tällä kertaa päivänpolttavaa aihetta eli sitä, mitkä ovat niin sanotussa sosiaalisessa mediassa käytävän keskustelun sallitut rajat. Asiahan on noussut esille sitä myötä kun korkeat poliisiviranomaiset ja heidän tiedostava rytmiryhmänsä on vaatinut poliisin omia twitter-tilejä parodioivien tilien poistamista sillä perusteella, että ne nakertavat viranomaisten arvostusta ja kansalaisten luottamusta viranomaisia kohtaan.

- Parodiatilejä puoltavat äänet ovat puolestaan todenneet, että poliisiviranomaisten omat kirjoitukset ovat itsessään ylittäneet parodiahorisontin rajan joten parodia itsessään on jo mahdotonta. Selvää tietysti on että jos virkakoneisto, poliittinen koneisto tai media joutuu noloon asemaan, niin sen ensimmäinen reaktio ei suinkaan ole miettiä, että mitä sitä tulikaan itse sanottua ja oliskos ehkä tarvinnu vähän ajatella enste, vaan tietenkin vaatia arvostelun kieltämistä. Mutta mitkä ovat sallitun rajat? Sitä meille on lupautunut tässä puhelinhaastattelussa selvittämään kieltämisen ja sopimattomaksi määrittelemisen teräksinen asiantuntija eli saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä vähän helvetin korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Vähän helvetin korkea-arvoinen virkahenkilö Löröttät-Sixteen, tervetuloa lähetykseen.

- Kiitokset, Antero. Käytän mielelläni hetken kallista, tarpeellista ja välttämätöntä virka-aikaani sivistääkseni teitä pinnanmaalaisia nationalistisia mulliturpia.

- Vähän helvetin korkea-arvoinen virkahenkilö Löröttät-Sixteen, mitkä oikeastaan ovat sallitun rajat esimerkiksi twitterissä ja miksei muuallakin vaihtoehtoisessa mediassa? Pitäydytään alkuun tässä poliisi vs. parodiatilit-asiassa.

- Jo itse kysymyksen asettelu on väärä. Merkityksellistä ei ole se, mitä sanotaan vaan se, kuka sanoo ja onko sanojalla yleisesti hyväksyttyä arvovaltaa jonka perusteella hänellä on oikeus lausua mielipiteitään julkisesti. Erityisesti se korostuu juuri näissä poliisia parodioivissa tileissä joissa jotkut onnettomat nobodyt irvailevat virkakoneistolle vaikka ei heille olla annettu mitään mielipidesertifikaatiota. Itse viestien sisältö on toisarvoinen.

- Eli onko siis niin, että mikäli joku korkea-arvoinen poliisiviranomainen julkaisee sujuvaa horinmummoa tyyliin ”Syyrian sota johtuu kuivuudesta” tai ”suomalainen peruskoulu poistaa terrorismin terroristista” niin asia on aivan ok mutta jos joku, sanotaanko vaikkapa Keijo Kaarisade toistaa twitterissä täsmälleen samat horinmummot niin silloin kyseessä on virkavallan anastus, törkeä kunnianloukkaus ja jotain vielä määrittelemätöntä hirveetäkamalaa?

- Juuri näin. Sillä eihän viranomainen anna lausuntojaan analysoitavaksi, arvosteltavaksi ja piruiltavaksi vaan se antaa ne omaksuttavaksi ja hyväksyttäväksi. Ilman minkäänlaista kyseenalaistamista. Poliisiviranomainen edustaa vallitsevaa järjestelmää eikä sitä kerta kaikkiaan saa kyseenalaistaa.

- Vaikka poliisiviranomainen tai joku muu järjestelmän edustaja väittäisi että kaksi plus kaksi on viisi?

- Jälleen väärin kysytty, Antero. Ei viranomainen väitä. Viranomainen ilmoittaa. Ja silloin kaksi plus kaksi on viisi.

- Kun tämä nyt tuli selvitettyä, niin ehkä kysyn vielä toista asiaa, liittyen näihin sallitun rajoihin. Suvaitsevais-tiedostava väestönosa on jo vuosikaudet peräänkuuluttanut sitä asiallista maahanmuuttokeskustelua. Mutta he eivät ole koskaan määritelleet, että minkälaista se sitten loppujen lopuksi on. Voisittekos te määritellä sen?

- Johan nyt toki. Asiallisen maahanmuuttokeskustelun ydin muodostuu siitä, mistä ei keskustella. Eli siis maahanmuutosta itseisarvona. Tarkoitan tietenkin kehitysmaalaista ja mielellään islamilaista maahanmuuttoa, eihän tässä mistään helvetin hollantilaisista sentään puhuta. Se on siis kyseenalaistamaton itseisarvo ja sitä myötä luonnollisesti keskustelun ulkopuolella. Asiallinen maahanmuuttokeskustelu tarkoittaa sitten sitä, kuinka kotouttaminen voidaan hoitaa vielä entistäkin paremmin ja kuinka siihen voidaan ohjata vielä entistäkin enemmän voimavaroja.

- Tarkoitatko kotouttamisella siis sitä, mikä on mennyt säännöllisesti perseelleen, no, kaikkialla ja myös meilläkin?

- Tuo ei ollut asiallista maahanmuuttokeskustelua vaan sen voi tulkita kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.

- Tarkalleen mistä kansanryhmistä oli kysymys?

- Sekä kaikista Suomeen saapuneista kehitysmaalaisista että heidän kanssaan kotouttamistyötä tekevistä ihmisistä. Jo asenteesi kertoo sen, että et ole hahmottanut sitä, mistä niissä sallitun rajoissa oikein on kysymys.

- Valistatko vielä hieman yksinkertaisempaa?

- Palataan keskustelun alkuun. Merkityksellistä ei ole se, mitä sanotaan vaan se, kuka sanoo ja ennen kaikkea kenellä on sertifikaatio sanoa. Ne, joilla on sertifikaatio sanoa, voivat sen tehdä.

- Ja muilla on oikeus pitää turpansa kiinni?

- Kyllä. Sillä vain siten voimme pyrkiä ehkäisemään Suomea ja Euroopan Unionia uhkaavan vaarallisen tartuntataudin leviämisen.

- Mikä tämän tartuntataudin nimi on?

- Ajattelu.

- Totta. Siihenhän ylikansalliset utopiavaltiot ovat tupanneet sortumaan ennenkin. Saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä vähän helvetin korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. No niin, äänimiehet. Seuraavaa kulkusuuntaa ei tarvinne erikseen määritellä. Ykä siellä onkin jo lämmittämässä saunaa.

Myöhemmin Lälläveden saunassa

Antero: Heitäs Ykä lisää tsössiä!

Kiuas: Tsöss!

4 x Tsuhnan Kosto: Knirsk.

Hösse: Kun noita sallitun rajoja tuossa Lennipirkitan kanssa käsiteltiin, tuli mieleeni myös tämä tällä hetkellä niin kovasti muodikas sukupuolisensitiivisyys ja sen myötä eräs talvinen ongelma. Meinaan, mukulathan tekevät talvisin niitä lumiukkoja. Sehän rajoittaa lumipopulaation selvästi vain niihin kuuluisiin ja alimpaan helvettiin manattuihin setämiehiin.

Pertta: Totta. Mutta ei niitä voi oikein lumiakoiksikaan sanoa. Feministit vittuuntuvat ja sanovat, että patriarkaalinen yhteiskunta antaa jo lasten leikeissä irvokkaan naismallin joka muistuttaa enempi Michelinin rengasmainosta. Tartteiskos niistä tehdä sitten kumminkin sellaisia hoikkia malleja ja nimittää luminaisiksi?

Ykä: No eihän se käy päinsä sekään. Sillä silloin ne Michelinin rengasmainosta oikeasti muistuttavat feministit puolestaan vetävät porot nokkiinsa ja sanovat että patriarkaalinen yhteiskunta antaa lapsille naisen vartalosta väärää missimallia joka ajaa ahmatitkin anorektikoiksi. Niin kuin muistatte, että jos ylipainoisen feministin tavara ei kelpaa, niin silloin kyseessä on counter-rape.


Antero: Hitto vie, tottapa vihaturisette. Ja oletettavasti pelkkä neutraali lumihenkilökään ei riitä sillä silloinhan jollain tavoin vaietaan naiseudesta ja sen suuresta merkityksestä. Olisko viisainta opettaa mukuloita tekevään vaikka semmosia puolimetrisiä lumisia kanttikuutioita?

Ykä: Vaan eihän sekään käy. Sehän muistuttaa muodoltaan sotavaltion parikymmenkiloista hävityspanosta ja on onnen omiaan saamaan aikaan militaristisia asennehäiriötiloja.

Hösse: Joo, ja siks toisekseen sellainen lumikuutio olis myös sitä kulttuurista appropriaatiota. Onhan semmonen lumimöhkäle kumminkin eskimoille elintärkeää ja välttämätöntä rakennusainetta eikä suomalaisilla ole minkäänlaista oikeutta pölliä sitä lastenleikiksi. Helevata soikoon, siitähän ei olisi enää pitkä matka siihen, kun ne leikkii inkkaria ja skooparia. Niin kuin me pienenä.

Pertta: Luulen, että turvallisin vaihtoehto olisi kaivaa lumeen monttu ja kutsua sitä termillä ”oletettu lumitila”. Ja jos mukaan otetaan oikean koulutuksen saanut turvallinen ja tiedostava aikuinen, niin mukulat voivat sitten heitellä monttuun käpyjä, sylkäistä perään ja täyttää monttu lumella. Leikin nimi olisi ”luovutaan ennakkoluuloista”.

Antero: Ja sen jälkeen tuon turvallisen ja tiedostavan aikuisen johdolla opeteltaisiin uutta ja kivaa leikkiä eli ”opetellaan uusia ja oikeita ennakkoluuloja entisten ja väärien tilanne”. No niin, hyvät herrat. Niin se vaan asenteellisuuden paha peikko vaanii jopa tarkemmin määrittelemättömän lumieksistenssin suunnasta, mutta niinpähän vaan saimme sen väistettyä. Eiköhän oteta sille? Ykä, pistäkkös tsössiä?

Kiuas: Tsöss.

4 x Tsuhnan Kosto: Knirsk.


tiistai 10. lokakuuta 2017

TASA-ARVOA VAI TRANSA-ARVOA?

Niin kuin nykyiseen maailmanmenoon tietysti kuuluu, tällä LGBTQTiiTyy-osastolla menee päivä päivältä lujempaa ja miksei menisi, kun sen mielitekoja ei jostain syystä saa arvostella. Tuoreeltaan uutisoitiin ihan vakavalla naamalla että suomalainen mies on raskaana ja synnyttää kevättalvella. Hotellin respassa ei olla vielä koskaan kuultu että miehellä olisi kohtu, munasarjat ja muuta kyseiset härpäkkeet joilla sekä tulla raskaaksi että synnyttää mutta nykyaikahan neliökin on vain sosiaalinen konstruktio jonka määrittelyvallan omaava voi määritellä halutessaan vaikka mustekalaksi ja vielä virallisesti vaatia että neliön täytyy jokaisen mielestä olla mustekala paitsi tiistaisin ja perjantaisin, jolloin se on kahvinkeitin. Helsingin Oikeaoppinen tosin löi minulle kouluttamattomalle jauhot suuhun toteamalla että mies voi hyvinkin synnyttää – jos hänellä on kohtu tallella. Mitäs minä kouluttamaton tuohon voin enää sanoa? Muuta kuin että luonnollisesti nainenkin voi siittää. Jos hänellä on meisseli ja kivekset tallella.

No sittenhän Helsingin Oikeaoppinen nosti framille jonkun tyypin joka meidän pitäisi kuulemma tuntea eli eli Wille Hyvönen-nimisen häiskän joka on hameisiin pukeutuva mies joka on uutisen mukaan ohjannut pari elokuvaa ja joka on pirun katkera valkoisille heteromiehille joilla ei kyseisen kukasenytolikaan mielestä ole elämisen oikeutta ollenkaan. Hepulla on siis itsellään ainakin oman ilmoituksensa mukaan meisseli ja hänellä on ainakin ollut tyttöystävä joten epäselväksi jää että jäikö hänelle – myös ainakin fyysisesti koko lailla valkoisena heteroseksuaalisena miehenä – se elämisen oikeus nimenomaan hameensa vuoksi. Joka tapauksessa kyseisessä haastattelussa selvisi, että ”alun perin idea oli tehdä elokuva Hyvösen kokemuksista omasta psykoanalyysistaan, mutta sitä ei haluttu rahoittaa”. Eli ei siitä loppujen lopuksi sen enempää. Hotellin respasta todetaan, että kyseisellä Hyvöselläkin on ilman muuta elämisen oikeus vaikka hän ei sitä meille ehkä antaisikaan. Eikä siihen häneltä lupaa täälläpäin kysytäkään.

Nämä kaksi edellämainittua asiaa voidaan mieltää ns. yksittäistapauksiksi sillä ne eivät kuitenkaan varsinaisesti kosketa tavallisen ihmisen elämää minkä nyt pistää välillä vähän raapimaan päätään ja miettimään näitä nykymaailman ihmeellisyyksiä. Mutta seuraava tapaus taas koskettaa. Eli nyt on uutisoitu siitä, että henkilötunnuksia ollaan muuttamassa. Ehkä jopa kaikilta kansalaisilta. Uutinen kertoo:

Henkilötunnusten uudistamista pohtiva työryhmä aloittaa työnsä tällä viikolla. Työryhmä pohtii myös vaihtoehtoa, jossa kaikkien henkilötunnukset vaihtuisivat.

Henkilötunnuksia pitää uusia, koska nykyiset tunnukset alkavat käydä vähiin.

No joo, ymmärrettävää tähän mennessä. Onhan niitä rekisterikilpiäkin aikanaan uusittu kun alkoivat kirjaimet loppua. Sekin urakka on käsittääkseni pian esissä. Tosin herää kysymys, miksi kaikkien ihmisten henkilötunnukset pitäisi vaihtaa? Jos ne entiset kerran pelittää ja uusistakin on pulaa? Mistä se pula muuten tulee kun suurille ikäluokillekin saatiin henkilötunnukset? Ja näkyyhän liikenteessä vielä niitä mustapohjaisiakin vanhoja kilpiä? Ei niitäkään ole vaihdettu vaikka uusiin autoihin tuli uudet kilvet. Uutinen jatkuu ja antaa selityksen:

Henkilötunnukseen liittyy nykyisin tietoa myös ihmisen iästä ja sukupuolesta. Esimerkiksi transsukupuoliset ihmiset ovat kokeneet ongelmallisena sen, että vaikka he voisivat vaihtaa hetun vastaamaan uutta sukupuoltaan, vanha sukupuoli näkyy esimerkiksi työ- ja koulutodistuksissa.

Ja kas, tulihan se sieltä. Uutinen kertoo vielä, että kyseinen työryhmä fundeeraa (arvatkaas muuten kenen rahoilla) asiaa vuoden 2019 loppuun saakka. Tämmöinen yksinkertaisempi ihminen käsittää asian niin, että etteivät transsukupuoliset ihmiset (tai itsensä korviensa välissä sellaiseksi kokevat) tuntisi henkilötunnustaan ongelmalliseksi, niin se täytyy sitten vaihtaa joka helvatun suomalaiselta. Josta tietysti seuraa kyseiselle työryhmälle esitettävä kysymys:

Oletteko te piruuttaan laskeneet, että kuinka moni suomalainen ihminen kuuluu tähän vähemmistöön joille kyseinen henkilötunnus aiheuttaa oletetun henkisen pipin? Tuleeko prosentti täyteen? Vai tuleeko edes promille?

Kuinka paljon puolestaan on niitä ihmisiä, jotka eivät halua – ja joitten ei mistään perustellusta syystä tarvitse, ellei transväkisin määrätä – muuttaa henkilötunnustaan? Sen jälkeen tulisi ehkä muistaa, että myös se näitten – huomattavasti ja merkittävästi lukuisampien – ihmisten vanha henkilötunnus muuttuu heilläkin työ- ja koulutodistuksissa vanhentuneeksi. Eikö sillä ole merkitystä?

Jolloin tullaan tietysti seuraavaan kysymykseen:

Onko niin, että ehkä promille suomalaisista määrittelee kaikkien muitten suomalaisten elämän?

On tietysti selvää, että käsistä lähtenyt LGBTQTiiTyy-hypetys on ylittänyt jotenkin puolivahingossa sen rajan, että niin poliittisessa kuin virkakoneistossa (mediasta puhumattakaan) juuri kukaan ei uskalla kyseenalaistaa kyseisen hypetyksen nimissä tehtyjä vaatimuksia koska he pelkäävät itse joutuvansa tulkituksi vihapuhujaksi ja sitä myötä tietysti medialahdatuksi.

LGBTQTiiTyy-hypetys ei eroa muistakaan ansiotonta arvonnousua nauttivista hypetyksistä joten ruokahalu kasvaa syödessä. Nykyiset henkilötunnukset jakavat ihmiset miehiin ja naisiin. Aivan tavatonta. Siisniinquhirveetä. Oh my God in Heaven. Moisesta hirveydestä täytyy päästä eroon. Mutta eihän se riitä. Mikä toinen asia jakaa ihmiset yhtä lailla armottomasti miehiin ja naisiin vaikka niitä ei tietenkään ole edes olemassakaan sillä sukupuoliahan oli right now 37 and counting? Tietenkin etunimet. Jos henkilön nimi on Pirjo, se herättää heti mielikuvan sataprosenttisesta naisesta vaikka kyseinen Pirjo omasta mielestään olisikin mielestään seuraavanlainen cocktail:

- 20 % demityttö

- 20 % non-binary

- 40 % gender-fluid

- 10 % polygender

- 10 % veikkauskuponki

Transpirjon (jolla on täydet naisen värkit ja joka valittaa facebookissa kuukautiskivuistaan) mielipidettä on kunnioitettava vaikka selvää on, että kyseinen Pirjo edustaa maksimissaan 0,1 prosenttia väestöstä mutta nykyisen hypetyksen myötä hänen henkinen pipinsä on huomattavasti merkittävämpi kuin koko loppuväestön mielipide. Mikäli tätä täysin lapasesta lähtenyttä hypetystä ei saada jossain vaiheessa katkeamaan niin voimme odottaa jatkossa esim seuraavanlaisia ilmoituksia jossa nimetkin on päivitetty ei-sukupuolistavaan muotoon:

Rettupa-Öigenö Mustonen ja Tillintall-Tsertpata Hyvönen ilmoittavat menevänsä kihloihintaijotakin.

Ilmoitamme että uusyhteiselämölökombinaattiimme on syntynyt uusi terve lapsihenkilö jolle on valtion nimigeneraattorin mukaisesti paikallisessa SETA:n toimistossa annettu nimi Hiivasikuri-Ptruitzapa Hönninen-Mäkinen-Gustavson-Partanen.

Jos tasa-arvoa määrittelee vain hyvin pieni vähemmistö joka ei itsekään ole varma että missä vessassa se haluaa käydä ja kun sen pienen vähemmistön näkemys tasa-arvosta hierotaan väkisin muun valtaväestön naamaan niin silloin ei ole kyse tasa-arvosta vaan transa-arvosta josta voi myös käyttää termiä vähemmistön mielivalta.

Muistutan vielä siitä, että tämä uusia henkilötunnuksia fundeeraava työryhmä istuu siis veronmaksajien rahoittamana vuoden 2019 loppuun. Jos sen ”työn” lopputuloksena on se, että erään Y. Perskeleen passin henkilötunnuksesta ei saa selvää onko kyseessä mies, nainen vai teräketjuöljy voisi kysyä, että olisko noille rahoille ollut ehkä parempaakin käyttöä? Hotellin respa antaa ilmaisen ehdotuksen. Jos ne tunnukset siis ovat jostain syystä loppumassa kesken (mikä vähentyneen syntyvyyden aikana hieman ihmetyttää) eli esmes henkilötunnus 200818A084G ei riitä, niin lyökää juokseva kirjain tunnuksen alkuun ja loppuun, eli tyyliin F200816A084GK. Tai jotain vastaavaa.

Ei niitä suomalaisia ja niitä niin kovasti haluttuja uussuomalaisiakaan voi niin paljon olla? Onhan niitä numeroita riittänyt suurille ikäluokillekin, niin kuin tuli todettuakin. Ei kai sitä herra nähköön tarvitse yli kahta vuotta erikseen miettiä? Jos ei tyhmemmän vinkki kelpaa, niin ottakaa ihmeessä yhteys yliopiston matematiikan tai tilastotieteen laitokselle, niin siellä joku sälli varmasti viikossa miettii teille toimivan systeemin.


Perskeleen Ykän uusi, sukupuolineutraali passikuva joka ei paljasta passin haltijasta sukupuolisesti mitään josta joku voisi vetää herneet nenään. Ykän uusi henkilötunnus muuten on ±¶ĭƏƣɕʭ͏- ΅ͱζϡϠ - Ѩ҈ʭ҉Ջ±¶ĭƏƣɕʭ͏.  . Lausuttuna siis kh´nöhhnet tzvötzetä khnähh´chhähhäh raöyl synk´hnata pritipatzätkitä nkpata´yingägä kuukkuuka gäggäägä kukkuu.

Myös blogikollega Krypta on käsitellyt asiaa omassa blogissaan hyvin. Kuinkas muistisairas ysivitonen muistaa sen uuden henkilötunnuksensa?