Niin minä kuin lukijakin olemme vuosien kuluessa törmänneet – joka kerta ”yllättäviin” – uutisiin kehitysmaalaisen tuontitavaran aina lisääntyvästä väkivallasta ja perseilystä kouluissa. Ja joka kerta näitä uutisia seuraa se seuraava uutinen jossa kerrotaan että virkakoneisto – poliittisen koneiston hyväksynnällä ja kannustuksella – perustaa asiaan liittyen erilaisia kehitysprojekteja joilla tätä perseilyä pyritään vähentämään. Onnistumatta siinä.
Projekteja,
moniammatillisia projekteja ts. lisää hukkaan kaadettua rahaa, ts. pelkkää
puhua mälkyttämistä. Näillä projekteilla on yksi yhteinen piirre eli se, että
ne eivät toimi. Koska kehitysmaalaiset eivät toimi kuin suomalaiset ja kyseinen
puhua mälkyttäminen on niille vain kannustus jatkaa ja lisätä perseilyä. Mutta
virka- ja poliittinen koneisto ei ole silti koskaan uskaltanut lausua ääneen
sitä välttämätöntä ja väistämätöntä rumaa sanaa.
Miksi
näin? Miksi niin virka- kuin poliittinen koneisto on kehittänyt ikiliikkujan
joka ei liiku?
Näkisin
syynä sen, että tällä hyssyttelyllä ei edes yritetä muuttaa tuontitavaran
käytöstä vaan se on olemassa suojellakseen asiasta vastuussa olevia
suomalaisia. Eli sitä poliittista- ja virkakoneistoa. Joka alkoi 1990-luvun
alussa laskea Suomeen näitä kehitysmaalaisia. Ehkä se silloin kuvitteli, että
kyseessä olivat oikeasti hädänalaiset. Ja että eiväthän ihmiset sentään niin
röyhkeitä ole että tulevat vain pysyvän elatusautomaatin piiriin ja kiittävät
siitä suomalaisiin kohdistuvalla rikollisuudella.
Kun oli
kulunut tommoset kymmenen vuotta niin aivan varmasti kyseisessä koneistossa
alettiin tajuamaan että kuinka suuri virhe oli tullut tehtyä. Eli oltiin
laskettu maahan sellainen ihmislauma joka ei sovellu tänne millään ja jota ei
olisi koskaan pitänyt laskea tänne. Mutta mutta. Kas kun niin virkakoneisto
kuin poliittinen koneisto (jo silloin Järjestelmäpuolue) ei tee virheitä tai ei
ainakaan tunnusta niitä, joten sekä virheen että ongelman olemassaolo
kiellettiin. Alkoi vastuullisen valehtelun aikakausi.
Vastuullista
valehtelua auttoi tietysti se – pääosin naispuolinen – suomalainen ihmisryhmä
joka ei sinänsä ole kovin suuri mutta joka vaikuttaa kovaäänisesti nimenomaan
valtamediassa. Vaikutti jo tuolloin. Ja kyseinen ihmisryhmähän oli kehittänyt
itselleen valehtelusta äärimmäisen taidelajin. Se oikeasti uskoi tai ainakin
rääkyi julkisesti uskovansa että nämä heidän hädänalaisiksi tulkitsemansa
kehitysmaalaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin säyseät ja rauhalliset
pohjoismaalaiset. Lisäksi ne väittivät että islam on täysin rauhanuskonto ja
jopa kehitysmaalaisten naisten päällä oleva jätesäkki oli henkilökohtainen,
suorastaan feministinen valinta.
Toki
tämäkin feministinen lauma tajusi mitä kehitysmaalaiset täällä tekevät mutta
heillähän oli resepti selitykseen. Eli kaikki johtuu vain suomalaisten
syrjivistä asenteista, avoimesta ja ennen kaikkea piilo- sekä rakenteellisesta
rasismista. Jota ei sinänsä voinut todistaa vääräksi, koska sitä ei näkynyt
missään. Mutta sen väitettiin olevan olemassa. Ja jossain vaiheessa keksittiin
jopa mikroaggressio eli kohtelias suomalainen syyllistyikin kohteliaisuudessaan
rasismiin. Karmeinta lienee että valtaosa edellisestä hallituksesta kuului
tähän ämmälaumaan.
Todennäköisesti
poliittisessa ja virkakoneistossa hyvin suuri osa ihmisistä tajusi että tuo on
lähinnä hysteeristen ja itseään korostavien ämmien paskapuhetta mutta sehän
sopi vastuulliseen valehteluun joten koneistokin alkoi julistaa sitä epistolaa.
Keksien vielä sen, että luku-, kieli- ja ammattitaidottomat kehitysmaalaiset
ovat se porukka joka pelastaa Suomen joskus tulevaisuudessa. Pääasia oli, että
virheistä vastuussa olevat eivät joutuneet vastuuseen. Joten ongelman
olemassaolo kiellettiin. Ainoastaan ongelmasta ääneen puhuvat olivat ongelma.
Yksi syy
tähän vastuullisten suojeluun on ollut ja on edelleen tietysti se, että
virkakoneisto ei voi tunnustaa, että se ei pysty tehtäväänsä. Että se on näiden
kehitysmaalaisten kanssa täysin avuton. Että lait ja valtuudet eivät vaan kerta
kaikkiaan riitä tuolle laumalle. Mutta kun se ei voi sanoa laumaa laumaksi,
eikä tunnustaa avuttomuuttaan niin siksi se pitää yllä näennäistoimintaa
kaikenlaisten projektien muodossa. Niitten ikiliikkujaprojektien. Joille
tuontitavara nauraa paskaisen naurun.
Vastuullisen
valehtelun ja vastuussa olevien suojelun aika on jatkunut pitkään. Eikä
muutosta näy. Asia tuntuu olevan niin suuri tabu että perussuomalaisetkaan
eivät pysty nostamaan kissaa täysin pöydälle. Toki ne yrittävät nyt lyödä
tulppaa vuotavaan veneeseen mutta se ei riitä, sillä veneessä vesi on ylittänyt
sen pisteen että se lisääntyy itsestään vaikka tulppa saataisiin paikalleen.
Eikä se
suhtaudu meihin suomalaisiin sillä rakkaudella ja suvaitsevaisuudella mitä
meiltä suomalaisilta vaaditaan. Meiltä, joita vieläkin vaaditaan uskomaan että
ongelma ei ole ongelma. Ainoastaan ongelmasta ääneen puhuvat ovat ongelma.
Tietysti kaikella
vastuullisella valehtelulla pyritään siihen, ettei ilmoille nouse se olennainen
kysymys:
Ketkä ovat
tästä kaikesta vastuussa?